Mitä eroa on kuudella kuukaudella ja 183:lla päivällä?

Anni Laukkanen

Blogit

22.02.2019

Molemmat tarkoittavat arkisemmin puolta vuotta, joten äkkiseltään ajateltuna kyse saattaisi olla yhdestä ja samasta asiasta. 

Verotuksessa nämä kaksi aikamäärettä – kuusi kuukautta ja 183 päivää – tarkoittavat kuitenkin eri asioita. Viittaan tässä luonnollisen henkilön tuloverotuksessa puhuttavaan kuuden kuukauden sääntöön ja toisaalta verosopimuksissa esiintyvään 183-päivän sääntöön.

Kansainvälistyneessä liiketoiminnassa yritykselle saattaa tulla ajankohtaiseksi lähettää työntekijöitään työskentelemään ulkomaille tietyksi ajanjaksoksi. Tällöin on erityisen hyvä pysähtyä pohdiskelemaan kuuden kuukauden ja 183-päivän sääntöjä, ja voisiko niillä olla merkitystä lähetettävän työntekijän tuloverotukseen.

Lähtökohtaisesti Suomessa asuva henkilö on velvollinen suorittamaan veroja niin täältä kuin muualtakin saamastaan tulosta tänne. Siten ulkomailta saadut tulot verotetaan tällaiselta yleisesti verovelvolliselta Suomessa riippumatta siitä, että tosiasiallinen työskentely olisikin tehty ulkomailla.

Kansallinen lainsäädäntömme kuitenkin mahdollistaa sen, että ulkomailla tehdystä työstä saatu palkka voi tietyin edellytyksin olla Suomessa verovapaata tuloa. Kyseinen erityissäännös on tuloverolain 77 §, jota kutsutaan myös edellä mainituksi kuuden kuukauden säännöksi. Säännöstä sovelletaan, mikäli ulkomailla työskennellään yhtäjaksoisesti vähintään kuusi kuukautta ja ulkomailla oleskelu johtuu työstä. Lisäksi työntekijä ei oleskele Suomessa enempää kuin keskimäärin kuusi päivää työskentelykuukautta kohden. Verovapaus Suomessa edellyttää kuitenkin, että Suomella ja työskentelyvaltiolla on voimassa oleva verosopimus, jonka mukaan työskentelyvaltiolla on verotusoikeus kyseiseen tuloon. Säännös ei siten tarkoita, että tulo olisi välttämättä suoraan verovapaata. Tällöin sen veronalaisuuden on määräydyttävä työskentelyvaltion lainsäädännön mukaan.

183-päivän sääntö eli mekaanikkosääntö linkittyy pohdintaan työskentelyvaltion verotusoikeudesta. Yleinen pääsääntö verosopimuksissa onkin, että työskentelyvaltiolle annetaan verotusoikeus, ja työntekijän asuinvaltio taas poistaa kaksinkertaisen verotuksen. Mekaanikkosääntö on merkittävä poikkeus tähän pääsääntöön, sillä sen soveltuessa työskentelyvaltiolla ei ole verotusoikeutta.

Yksinkertaistetusti mekaanikkosääntö tarkoittaa sitä, että ensinnäkin työntekijä oleskelee työskentelyvaltiossa enintään 183 päivää verosopimuksen määrittelemänä ajanjaksona, joka vaihtelee verosopimuksesta riippuen 12 kuukauden, kalenterivuoden ja verovuoden välillä. Toiseksi työnantaja, joka suorittaa hyvityksen tai jonka puolesta se suoritetaan, ei asu työskentelyvaltiossa. Ja vielä kolmanneksi suoritettu hyvitys ei menona rasita työnantajan työskentelyvaltiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa. Käytännössä tällä tarkoitetaan lyhytkestoisempaa työskentelyä ulkomailla. Lopputulos on siten se, että asuinvaltio verottaa ulkomailta saadun palkkatulon normaalisti eikä työskentelyvaltiolla ole oikeutta verottaa palkkatuloa.

Kuuden kuukauden sääntö määrittelee siten Suomessa ulkomaantyöskentelystä saadun palkkatulon mahdollista verovapautta ja 183-päivän sääntö taas muodostaa verosopimuksissa poikkeuksen työskentelyvaltion verotusoikeuteen. Yhteistä sääntöjen luvuilla on siten vain niiden arkikielinen samansisältöisyys.

Edellä esitetyt säännöt näyttäytyvät toisinaan käytännön elämässä hyvin monimutkaisina ja riippuvat pitkälti vallitsevista olosuhteista. Sääntöjen soveltumista koskevat edellytyksetkin esimerkiksi työskentelyn yhtäjaksoisuudesta voivat muodostua tulkinnanvaraisiksi. Kannattaakin kääntyä asiantuntijan puoleen, mikäli työskentely ulkomailla tai työntekijän lähettäminen työkomennukselle ulkomaille tulee ajankohtaiseksi.