Mitä palkalla saa?

Edelle

Blogit

18.05.2016

Useissa erilaisissa yhteyksissä tulee eteen saman tyyppinen problematiikka siitä, miten työntekijän ja työnantajan väliset oikeudet määrittyvät ja jakautuvat. Liike- ja yrityssalaisuuksien tiimoilta on (valitettavan) yleistä se, että työntekijän lähtiessä työnantajan palveluksesta uusiin tehtäviin uudelle työnantajalle taikka omaan yritykseen, mukana lähtee entisen työnantajan yrityssalaisuuksia. Menettely voi työntekijän puolelta ehkä osin olla ymmärtämättömyydestä johtuvaa ja siten vailla tahallisuutta, mutta useimmiten tarkoituksellista. Sinällään on työntekijälle luonnollista, että uusiin tehtäviin siirryttäessä käydään läpi omat arkistot ja siivotaan sotkut sekä hävitetään tarpeeton tieto ja aineisto, mutta lähtökohta on, että työnantajan ”aineista ja ajalla” tehdyt tulokset kuuluvat ja jäävät työnantajalle. Vastineeksi työstään työntekijä saa palkkaa. Lähtökohtaisesti ollaan normaalin vaihdantatalouden piirissä, jossa suoritukset vaihdetaan päittäin.

Yksittäinen kuohahdus tämän meren loiskeista saatiin jälleen taannoin, kun opetus- ja korkeakoulualaa edustava Sivistystyönantajat antoi jäsenyhteisöilleen suosituksen tekijänoikeuksista. Sivistystyönantajat ehdotti jäsenkirjeessään, että liiton jäsenet ottaisivat työsopimuksiinsa tekijänoikeuslausekkeen. Sen mukaan työntekijän työsuhteessa luoman teoksen kaikki taloudelliset oikeudet siirtyvät työnantajalle ilman erillistä korvausta. Erityisesti yliopistoväki paheksui ja katsoi, ettei tekijänoikeuksia voida siirtää työnantajalle noin vain työsopimuksella. OAJ:n mukaan työsopimukseen otettava ehto tekijänoikeuksien siirtymisestä työnantajalle olisi kohtuuton ja työsopimuslain vastainen. Sen mukaan tilanne, jossa työntekijä siirtää tekijänoikeudet muuntelu- ja luovutusoikeuksin korvauksetta työnantajalle on työntekijän kannalta kohtuuton (lähde: OAJ:n verkkosivut, Uutiset, 16.3.2016).

OAJ:n kannassa ihmetystä herättää se, miten voidaan katsoa työntekijän työpanoksen olevan korvaukseton. Yleensä työsuhteessa maksetaan työntekijälle palkkaa ja sitä vastaan työntekijä tekee työtä ja työn tulokset annetaan työnantajan hyväksi vastineena palkasta. Toki ymmärrettävää on, että jos työntekijä aikaansaa tuloksia, jotka eivät varsinaisesti kuulu työtehtäviin ja jotka tehdään muutoin kuin työajalla, voidaan tällöin ajatella, että ollaan harmaalla alueella. Tämän kaltaisia työsuhteita on esim. korkeakouluissa. Vakiintuneeksi on myös katsottu, että opettajilla oppimateriaalien tekijöinä säilyisi oikeudet laatimiinsa materiaaleihin, eivätkä oikeudet siirtyisi työnantajalle – eikä oppilaitos-työnantaja välttämättä saisi aineistoihin edes käyttöoikeutta, esim. tilanteessa, jossa ko. opettaja siirtyy muualle.

Työsuhteessa luotujen tekijänoikeuden (tai muiden suojamuotojen) suojaamien teosten ja aineistojen oikeudet ovat jatkuvasti keskustelun kohteena. Olisi suotavaa, että lakiin saataisiin selkeyttävä yleisen tason olettamasäännös siitä, että työnantaja saa oman normaalin toimintansa puitteissa vähintäänkin käyttöoikeuden työntekijän työn tuloksiin. Niin kauan kuin mitään tällaista olettamasäännöstä ei ole, on tärkeää muotoilla työsopimuksessa tulosten ja aineistojen oikeuksia koskevat ehdot huolellisesti, toki myös työntekijöiden kannalta kohtuullisesti. Sama koskee muitakin sopimuksia, joihin liittyy työn  tulosten hankkimista.

Ks. myös /artikkelit/tekijanoikeudet-tyosuhteessa-missa-mennaan/