Miten käy Ihabin B-näytteen

Otan kiinni tuosta Heikin alla olevasta ansiokkaasta analyysistä dopingin käytöstä urheilussa. Itse innokkaana penkkiurheilijana ja entisenä piirikunnallisen tason keihäänheittäjänä (Helsingin piirin A-nuorten piirinmestari v. 1983 – mikä ei kerro muusta kuin erityisen huonosta piirin tasosta) ajattelin keskittyä erityisesti egyptiläisen keihäänheittäjän Ihab Abdelrahmanin lähes surkuhupaisuutta lähentelevään dopingsaagaan, joka ei ole käsittääkseni vieläkään saanut lopullista ratkaisuaan. Abdelrahmanhan jäi kiinni dopingin käytöstä, kun hänen A-näytteensä sisälsi kahta eri testosteronia huhtikuussa 2016 pidetyssä dopingtestissä. Tieto kärystä tuli vasta heinäkuun lopulla vain vähän ennen Rion olympialaisia. Ottamatta sen enempää kantaa Abdelrahmanin syyllisyyteen tai selitykseen siitä, miten aine on hänen elimistöönsä joutunut vai onko joutunut lainkaan, on Abdelrahman joka tapauksessa kiistänyt käyttäneensä mitään kiellettyjä aineita ja vaatinut B-näytteensä tutkimista. Urheilijan oikeusturvaan kuuluu, että hänellä on oikeus vaatia B-näytteensä tutkimista niin, että hän on itse paikalla näytettä tutkittaessa. Alun perin näyte piti tutkia käryn jälkeisenä seuraavana arkipäivänä, mutta koska Abdelrahman ei olisi ehtinyt olla tuolloin paikalla, päätettiin näyte tutkia myöhemmin. Sitten eteen tulivat Rion olympialaiset ja eri tutkimuslaitosten henkilökunnan lomat – ks. esim. http://www.kaleva.fi/urheilu/abdelrahmanin-b-nayte-on-edelleen-tutkimatta/734545/  – minkä vuoksi näytettä ei ole ilmeisesti tähän päivään mennessä vieläkään tutkittu. Ainakin internetin ihmeellinen maailma vaikenee asiasta täysin. Urheilijan oikeusturvan kannalta tämä on sietämätöntä. Asia tulisi voida selvittää mahdollisimman pikaisesti, jotta urheilija voisi joko lähteä viettämään muutaman vuoden sapattivapaata taikka jatkamaan valmistautumista uran tärkeimpiin kisoihin. Ja mikäli urheilija haluaa asiasta valittaa erilaisiin urheilun vetoomustuomioistuimiin kuten CAS:iin, voidaan se tehdä vasta kun B-näytteen tutkimisen jälkeen urheilijalle on langetettu lopullinen kilpailukielto. Tässä tapauksessa urheilija joutuu roikkumaan löysässä hirressä kykenemättä harjoittamaan ammattiaan taikka edes puolustamaan itseään, ja vain sen takia, että muutama laborantti viihtyy palmun alla vähän pidempään. Kaikkia asiaan liittyviä tietoja tuskin on meille ulkopuolisille kerrottu, mutta joka tapauksessa alkujaan farssina syntynyt episodi Abdelrahmanin ja Egyptin olympiakomitean välillä on kansainvälisen urheiluyhteisön hyvällä yhteistyöllä muuttunut eeppiseksi tragikomediaksi. Vaikka dopingvalvonta toteutuu nykyään suhteellisen tehokkaasti, on järjestelmässä kuitenkin myös parannettavaa, jotta mm. tämän kaltaisilta epäkohdilta voidaan tulevaisuudessa välttyä. Urheilijalla tulee voida olla varmuus järjestelmän toimivuudesta ja siitä, että häntä kohdellaan oikeudenmukaisesti kaikissa hänen uraansa liittyvissä tilanteissa. Nyt Abdelrahmanin oikeusturva ei minun mielestäni ole toteutunut.