Viime aikoina useat ulkomaiset artistit ovat ottaneet askeleen kohti reilumpaa tulevaisuutta. Monet kansainvälisesti menestystä niittäneet artistit ja yhtyeet eivät ole enää lisänneet uusimpia albumeitaan Spotifyn kaltaisiin ilmaispalveluihin, vaan levyt ovat olleet saatavilla pelkästään maksullisina fyysisissä ja digitaalisissa levykaupoissa. Lienee selvää, että Suomen mittakaavassa tällainen toiminta olisi huomattavasti hankalampaa kenenkään artistin kohdalla, mutta on silti mielenkiintoista nähdä, että Spotifysta poistuminen ei ole ainakaan albumien myynnin perusteella laskenut kyseessä olevien artistien suosiota.

Kaunistelematon tosiasia on, että nykyisin musiikin kuuntelusta maksaminen on melko harvinaista. Musiikin kohdalla usein unohdetaan, että varastaminen on rikos ja myös musiikki voi olla varastamisen kohteena. Spotifyn kaltaisten ilmaisten musiikkipalveluiden vuoksi meidän ei tarvitse ostaa levyä levykaupasta, vaan voimme löytää ja kuunnella haluamamme laulun Spotifyn ilmaisversiolla tai esimerkiksi Youtube.com-videopalvelussa. Laillisuudestaan huolimatta nämä palvelut tietyllä tavalla alentavat musiikin arvostusta, sillä niitä käyttämällä ihmiset omaksuvat ajatuksen siitä, että musiikin kuuluu olla ilmaista. Sama oletus koskee nykyisin yhtä hyvin myös elokuvia ja miksei kirjallisuuttakin.

Spotifyn maksullisen version hankkii edelleen selvä vähemmistö Spotifyn käyttäjistä, vaikka osuus on viime vuosina ollut hieman kasvussa. Spotifysta saadut tulot ovat hyvin pieni murto-osa artistien kokonaistuloista, mutta artisteille jäisi silti huomattavasti enemmän käteen, mikäli kaikki Spotifyn käyttäjät maksaisivat Premium-jäsenyydestä noin 10 euroa kuukaudessa. Syy maksullisen version hankintaan on silti vain harvoin se, että kuuntelijat tosiasiassa ajattelisivat artisteja ja heidän luomansa taiteen tukemista. Huomattavasti yleisempi syy on esim. mainosten välttely. Spotifyn kaltaiset lailliset musiikkipalvelut eivät kuitenkaan ole ongelman ydin, sillä musiikin laiton lataaminen ja jakaminen on edelleen kohtuullisen yleistä.

Artistit eivät ole tavallisia työntekijöitä. Artisteille ei makseta säännöllistä palkkaa, vaan tulot kertyvät tehdystä musiikista, keikoista, oheistuotteista ja radiosoitoista. Tämä johtaa usein ainakin Suomen mittakaavassa siihen, että yhä harvempi artisti pystyy todella elättämään itsensä musiikilla. Tekijänoikeuksia puolustetaan, jotta nämä musiikkialan työntekijät saisivat pitää työnsä ja menestyä siinä.

Harvemmin oman lempiartistin musiikkia kuunnellessa tulee miettineeksi, että myös tämän kyseessä olevan artistin musiikkia kuunnellaan jatkuvasti ilman, että artisti saa tästä upeasta teoksestaan mitään korvausta. On myös hyvä muistaa, että siinä missä lakimiehet tulkitsevat ja soveltavat lainsäädäntöä käytäntöön, artistit tulkitsevat nuotteja luoden jotain sellaista, mikä on hyvin lähellä monen ihmisen arkea. Eikö musiikin perimmäinen tarkoitus viihteellisenä, jopa hyvinvointia edistävänä viestinnän ja taiteen muotona vesity, jos nautimme lahjakkaiden artistien tuottamasta musiikista artistien omalla kustannuksella?