Siirry sisältöön

Muutama ajatus tasa-arvosta

20.03.2018

Muutama ajatus tasa-arvosta

Eilen 19.3. vietettiin Minna Canthin päivää, mistä sain ajatuksen kirjoittaa muutaman sanan tasa-arvosta. Minna Canth oli kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, jonka elämäntyö on vaikuttanut merkittävästi Suomen kehittymiseen tasa-arvon ja koulutuksen edelläkävijämaaksi. Canth edisti naisten asemaa muun ohella tekemällä työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi ja oli suomenkielisen koulutuksen uranuurtajia. Canth on ainoa suomalaisnainen, jolla on oma liputuspäivä, ja Minna Canthin päivä on myös tasa-arvon päivä.

Canthin työ on tuottanut hedelmää. Kansainvälisesti Suomea pidetään koulutuksen mallimaana. Kaikki lapset saavat maksuttoman peruskoulutuksen ja sen laatu näkyy menestyksenä kansainvälisissä PISA-tutkimuksissa. Minna Canthin aikaan naisten koulutusmahdollisuudet olivat rajalliset mutta nykyään naiset kouluttautuvat jo keskimäärin pidemmälle kuin miehet ja ovat sen myötä löytäneet miesten kanssa lähes tasavertaisen aseman työmarkkinoilla.  Palkkatasa-arvoa ei toki vielä ole saavutettu, mutta tasa-arvokehityksessä on päästy niinkin pitkälle, että viime syksynä valtakunnan suurimpiin sanomalehtiin kuuluva Aamulehti teki päätöksen luopua sukupuolisidonnaisista ammattinimikkeistä. Lehden kielenkäytössä eduskunnan puhemiehestä on tullut puheenjohtaja, palomiehestä pelastaja ja lautamiehestä maallikkotuomari. Myöskään Kela ei enää palkkaa aikaisempaan tapaan lakimiehiä vaan juristeja.

Tasa-arvon todellisuus ei kuitenkaan ilmene yksinomaan koulutus- ja palkkatilastoihin tuijottamalla. Minna Canthin ja tasa-arvon päivän kotimaan uutisten ja ajankohtaisohjelmien pääaiheeksi nousi tunnettujen naisnäyttelijöiden avautuminen mediassa menestyneen miespuolisen elokuvaohjaajan heihin kohdistamasta nöyryyttämisestä ja sadistisia piirteitä omaavasta alistamisesta. Työsarkaa todellisen tasa-arvon saavuttamiseksi näyttäisi siis edelleen riittävän ja sen aprikointi, mitä nimikettä lakimies-tittelin sijasta käyttäisin, tuntuu aika näpertelyltä.

Johanna Karvinen


Aiheeseen liittyvät julkaisut