Siirry sisältöön

Myyjän omistuksenpidätysehto ei aina sido ostajan maksukyvyttömyysmenettelyssä

”Myyty omaisuus kuuluu myyjälle, kunnes kauppahinta on kokonaisuudessaan maksettu”. Tällainen maininta on usein laskuissa, joilla myyjä on myynyt tavaraa ostajalle. Kuitenkin tilanteessa, jossa ostajayhtiö asetetaan konkurssiin tai ostajayhtiön yrityssaneerausmenettely alkaa, ehto ei välttämättä enää olekaan tehokas. Omistuksenpidätys- ja takaisinottoehdolle on asetettu tietyt vaatimukset, jotta ne olisivat maksukyvyttömyystilanteissa sitovia.

Pääsääntö konkurssilain 5 luvun 6 §:n mukaisesti on, että konkurssipesään ei kuulu velallisen hallinnassa oleva sivullisen omaisuus, joka voidaan erottaa velallisen omaisuudesta. Konkurssilain 5 luvun 7 §:n mukaan edellä todettu koskee myös irtainta omaisuutta, johon omaisuuden luovuttajalla eli myyjällä on omistuksenpidätys- tai takaisinottoehtoon perustuva oikeus. Saman säännöksen mukaan tällainen ehto on kuitenkin tehoton, jos

  • ehdosta on sovittu vasta sen jälkeen, kun omaisuuden hallinta on luovutussopimuksen perusteella siirtynyt velalliselle eli ostajalle; tai
  • velallisella eli ostajalla on omistuksenpidätys- tai takaisinottoehdosta huolimatta oikeus
    • luovuttaa omaisuus edelleen,
    • liittää se muuhun omaisuuteen
    • tai muutoin määrätä omaisuudesta omistajan tavoin.

Erityisesti myydyn vaihto-omaisuuden ja toisiinsa liitettävien esineiden suoja on melko heikko maksukyvyttömyystilanteissa. Myyty vaihto-omaisuus sekoittuu helposti velallisen muuhun omaisuuteen eikä useinkaan ole sellainen riittävästi yksilöity objekti, joka olisi helposti erotettavissa velallisen muusta varallisuudesta. Jos taas myyty omaisuus on mahdollista liittää toiseen esineeseen ainesosa- ja/tai tarpeistosuhteeseen, myyjän omistuksenpidätysehto ei velallisen maksukyvyttömyystilanteessa ole tehokas. Myös mikäli velallisella on ehdosta huolimatta oikeus tosiasiallisesti myydä hallitsemansa omaisuus kolmannelle tai antaa se pantiksi, ehto ei velallisen maksukyvyttömyystilanteessa ole sitova.

Jotta myyjän omistuksenpidätysoikeus tulisi mahdollisimman hyvin turvatuksi ja sitovaksi myös ostajan maksukyvyttömyystilanteissa, tulee tällaisesta ehdosta sopia selvästi ja riittävän yksityiskohtaisesti kaupan yhteydessä. Sopimus tulee tehdä ennen omaisuuden luovuttamista ostajalle ja ehdottoman mielellään aina kirjallisesti. Myyjän yksipuolinen ilmoitus ehdosta ei riitä. Myöskään pelkkä myyntilaskuun tehty merkintä omistuksen pidättämisestä myyjällä kauppahinnan maksua vastaan ei ole tehokas konkurssi- tai yrityssaneeraustilanteessa.

Myyjän ja ostajan välisessä sopimuksessa on suositeltavaa sopia nimenomaisesti esimerkiksi siitä, että ostaja ei saa käyttää myytyä omaisuutta ennen kauppahinnan maksamista tai liittää sitä muuhun omaisuuteen. Suositeltavaa on sopia myös siitä, että ostajalla ei ennen kauppahinnan maksamista ole oikeutta luovuttaa omaisuutta edelleen tai muutoin määrätä siitä omistajan tavoin vaikkapa panttaamalla omaisuutta.  Sopia voidaan myös esimerkiksi siitä, kuinka ostajan tulee säilyttää myyty omaisuus erillään ostajan muusta omaisuudesta siten, etteivät ne pääse sekoittumaan keskenään.

Yrityksen saneerauksesta annettu laki ei sisällä suoraa säännöstä niistä edellytyksistä, joilla omistuksenpidätys saavuttaa sivullissitovuuden ostajan yrityssaneerausmenettelyssä. Konkurssilain säännöksiä omistuksenpidätys- ja takaisinottoehdosta on kuitenkin vakiintuneesti sovellettu myös yrityssaneeraustilanteissa. Yrityksen saneerauksessa sivullissitova omistuksenpidätysehto tuo omistuksen itsellään pidättäneelle myyjälle vakuusvelkojan aseman.

Mikäli omistuksenpidätys- tai takaisinottoehdot herättävät kysyttävää, asianajotoimistomme insolvenssimenettelyihin erikoistuneet asiantuntijat auttavat mielellään.


Aiheeseen liittyvät julkaisut