Omistuksenpidätysehdosta konkurssissa

Edelle

Blogit

03.08.2016

Konkursseja hoitavat asianajajat saavat usein pohdittavakseen tilanteen omistuksenpidätysehdon sitovuudesta konkurssitilanteessa. Konkurssilaissa säädetään ensisijaisesti, että omistuksenpidätysehto sitoo konkurssipesää, kuitenkin siten, että ehto on tehoton, jos velallisella on ehdosta huolimatta oikeus luovuttaa omaisuus edelleen, liittää se muuhun omaisuuteen tai muutoin määrätä omaisuudesta omistajan tavoin. Asiaa koskevassa hallituksen esityksessä on todettu, ettei omistuksenpidätysehto sido konkurssipesää, kun ostajalla on oikeus ilman luovuttajan suostumusta liittää tällaisin ehdoin myyty omaisuus muuhun omaisuuteen siten, että liitettyjen kohteiden välille syntyy ainesosa- tai tarpeistosuhde.

Korkein oikeus on 23.6.2016 antamallaan ratkaisulla KKO 2016:46 ottanut kantaa tällaisen ehdon sitovuuteen konkurssissa.  Tilanne on ollut se, että A Oy oli noin viikkoa ennen B Oy:n konkurssia toimittanut sille ovien valmistuksessa käytettävää peltiä omistuksenpidätysehdoin sekä lisäksi ehdolla, ettei peltejä saanut käyttää ennen kuin kauppahinta oli maksettu. Ydinkysymys jutussa lienee ollut se, mikä vaikutus ehdon sitovuuteen on ollut sillä, että B Oy oli ilmeisesti sopimuksen vastaisesti ryhtynyt ennen kauppahinnan maksua käyttämään peltejä tuotannossaan. Korkein oikeus on ratkaisussaan päätynyt sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan lopputulokseen, että omistuksenpidätysehto oli konkurssipesää sitova. Näin sen vuoksi, että vaikka velallinen olisi sopimuksen vastaisesti ryhtynyt käyttämään kaupankohdetta, ei myyjä ollut tällaiseen antanut suostumustaan.