Onko yrityskaupan rahoittaminen konsernin välisillä lainajärjestelyillä mahdollista?

Kimmo Tenhovirta

Blogit

21.12.2021

Korkein hallinto-oikeus on antanut 15.12.2021 mielenkiintoisen päätöksen asiassa, missä konserniyhtiöiden välisillä lainajärjestelyillä oli rahoitettu yrityskauppa.

Asiassa oli kyse siitä, että ruotsalaiset yhtiöt H AB ja B AB olivat elokuussa 2010 sopineet muun ohella suomalaisen yhtiön E Oy:n osakkeiden myynnistä B AB:lle ja siitä, että B AB voi siirtää oikeutensa ja velvollisuutensa ostaa sanotut osakkeet välittömästi tai välillisesti omistamalleen tytäryhtiölle. B AB:n tytäryhtiö oli perustanut D Oy:n elokuussa 2010. Syyskuussa 2010 ennen yrityskaupan loppuun saattamista B AB oli siirtänyt oikeutensa ja velvollisuutensa E Oy:n osakkeiden ostamiseen D Oy:lle. Omistusoikeus E Oy:n osakkeisiin oli siirtynyt D Oy:lle syyskuun 2010 lopussa. D Oy oli rahoittanut E Oy:n osakkeiden hankinnan pääosin B AB:lta ottamallaan velalla määrältään noin 57 m€, josta aiheutuneet korkokulut D Oy oli vähentänyt vuosittain verotuksessaan.

D Oy:ssä järjestettiin verotarkastus, josta annetussa verotarkastuskertomuksessa oli katsottu, että yrityskaupan lainavastuun siirtämiselle D Oy:lle ei ollut esitetty verotuksesta riippumattomia liiketaloudellisia perusteita ja että järjestely oli toteutettu yksinomaan veroetujen saamiseksi hyödyntämällä Suomen konserniavustusjärjestelmää ja korkovähennysoikeutta. E Oy:n osakkeiden hankintaan kohdistuvan velan korkokulut oli tällä perusteella lisätty D Oy:n verotettaviin tuloihin verovelvollisen vahingoksi toimitetuissa verovuosien 2012–2015 verotuksien oikaisuissa ja verovuoden 2016 verotusta toimitettaessa. Tuloon lisätyt velan korkokulut olivat vuosilta 2012-2016 yhteensä 51,5 m€, minkä lisäksi yhtiölle määrättiin viiden prosentin veronkorotus.

Verotuksen oikaisulautakunta pääosin hyväksyi verohallinnon oikaisu- ja poikkeamispäätöksistä tehdyt oikaisuvaatimukset, mutta hallinto-oikeus vuorostaan kumosi veronsaajien oikeudenvalvontayksikön tekemän valituksen johdosta oikaisulautakunnan päätökset ja ratkaisi asian verotarkastuskertomuksessa esitetyn mukaisesti. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan olennaista oli se, onko toteutetulle järjestelylle ollut riittävät liiketaloudelliset perusteet.  Hallinto-oikeuden mukaan D Oy:n oma liiketoiminta on ollut suhteellisen vähäistä ja sen tulot ovat vuosina 2010–2016 muodostuneet pääosin E Oy:n antamasta konserniavustuksesta ja sen jakamasta osingosta. Hallinto-oikeus totesi päätöksessään, että yhtiön omasta toiminnasta syntyneillä tuotoilla ei ole ollut mahdollista suoriutua E Oy:n osakkeiden hankintavelan korkomenoista. Osingonjako ja konserniavustuksen antaminen edellyttävät yhtiöoikeudellisesta näkökulmasta sitä, että yhtiöllä on jakokelpoisia varoja. Näin ollen yhtiö on ollut riippuvainen E Oy:n varojenjakokyvystä riippumatta siitä, että yhtiön koron tai velkapääoman maksuja eivät varojenjakoa koskevat säännökset rajoita. Myöskään velkapääomaa ei ole lyhennetty. Lisäksi E Oy:n yhtiölle antamat konserniavustukset ja osingot ovat jääneet saamisiksi. Näillä perusteilla hallinto-oikeus katsoi, että järjestelyyn liittyvän velkavastuun ja velasta aiheutuneiden korkomenojen kohdentamiselle yhtiölle ei ole osoitettu riittäviä liiketaloudellisia perusteita, ja katsoi, että puheena olevaa järjestelyä, jossa E Oy:n osakkeet on hankittu konsernin sisäisellä rahoituksella yhtiön omistukseen, on kokonaisuutena arvioiden pidettävä keinotekoisena ja ilman veroedun saavuttamista ilmeisen tarkoituksettomana.

Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi asiaa toisin. Päätöksessään se totesi, että elinkeinotulon verottamisesta annetun lain esitöiden perusteella lainsäätäjän lähtökohta oli, että riippumattomien osapuolten välisissä osakekaupoissa holdingyhtiöiden käyttöön liittyviä veroetuja rajoitetaan lakia muuttamalla. Tämän vuoksi ja kun otettiin huomioon, että elinkeinotulon verottamisesta annetun lain lähtökohta oli, että elinkeinotoiminnassa kertyneet korkokulut ovat vähennyskelpoisia, holdingyhtiön perustamista riippumattomien tahojen välisen yrityskaupan osakkeita hankkivaksi yhtiöksi ja holdingyhtiön rahoittamista osin omalla pääomalla ja osin konsernin sisäisellä velalla ei ollut katsottava verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n perusteella keinotekoiseksi toimeksi. D Oy:llä oli siten oikeus vähentää E Oy:n hankintaan kohdistuvan velan korkokulut verovuosien 2012-2016 verotuksessaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaisesti.

Huomionarvoista on, että KHO ottaa kantaa nimenomaan riippumattomien osapuolten väliseen osakekauppaan. Jos kyse olisi ollut lähipiiriin kuuluvista yhtiöistä, olisi tilanne todennäköisesti ollut toinen.