Osakevaihtojärjestelyn vaikutuksista omistajayrittäjän osinkoverotukseen

Anni Laukkanen

Blogit Verotus

07.11.2023

Osakevaihdoksi kutsuttu yritysjärjestely on ollut kuluvana syksynä laajan mediahuomion kohteena, kun Finnwatch julkaisi syyskuun alussa tutkimusartikkelin siitä, miten osakevaihtojärjestelyä voidaan hyödyntää osinkoverotuksen minimoinnissa. Tutkimuksessa nostetaan esiin listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverohuojennuksen ongelmia osakevaihtojärjestelyn yhteydessä, ja ehdotetaan myös tilanteen korjaamiseksi muutoksia lainsäädäntöön. Mistä on kyse?

Varsin monelle yrittäjälle osinkoverohuojennus on tuttu termi. Kyse on listaamattomien yhtiöiden maksamaan osinkoon tiettyjen edellytysten täyttyessä kohdistuvasta normiverojärjestelmää kevyemmästä verotuksesta. Osinkoon kohdistuu verohuojennus, jos jaettavan osingon määrä on enintään 8 % osinkoa maksavan yhtiön nettovarallisuudesta ja euromäärältään enintään 150.000 euroa. Tällaisessa tilanteessa osingosta 75 % on verovapaata ja 25 % osingosta verotetaan pääomatuloverokannalla (30 % tai 34 %). Maksettuun osinkoon kohdistuu siten käytännössä varsin matala 7,5-8,5 %:in veroaste. Osinkoverohuojennus liittyy hyvin vahvasti osinkoa maksavan yhtiön nettovarallisuuden määrään, jota omistajayrittäjän onkin kannattavaa pyrkiä kasvattamaan. Osakevaihtojärjestelyllä taas voi tietyissä tapauksissa olla huomattavakin vaikutus nettovarallisuuden kasvamiseen.

Osakevaihtoa koskee elinkeinoverolain (”EVL”) 52 f §:n erityissäännös ja siihen viitataan osakkeista luopuvan osakkeenomistajan osalta tuloverolain 45 §:n 5 momentissa. Osakevaihto on järjestely, jossa osakeyhtiö hankkii vähintään puolet toisen yhtiön osakkeista ja edelleen osakkeet hankkinut yhtiö antaa vastikkeena toisen yhtiön osakkeenomistajille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeitaan tai hallussaan olevia omia osakkeitaan. Kun myös muut EVL:n osakevaihtoa koskevat edellytykset täyttyvät, kohdeyhtiön osakkeita luovuttaneelle henkilölle ei aiheudu järjestelyssä tuloveroseuraamuksia, vaan veronmaksu lykkääntyy hetkeen, jolloin tämä luopuu osakevaihdossa hankkivalta yhtiöltä saamistaan osakkeista. Osakevaihtojärjestelystä aiheutuu kuitenkin aina varainsiirtoverokustannus osakkeet hankkivalle yhtiölle.

Osakevaihtojärjestelyn veroneutraaliuden tarkoituksena on lähtökohtaisesti helpottaa yrityskauppoja, joissa kohdeyhtiön omistaja jää osaomistajaksi konserniin saaden vastikkeeksi kohdeyhtiön hankkineen yrityksen osakkeita. Kun tällaisessa yrityskaupassa ei makseta rahaa alkuperäiselle omistajalle, vaan tämä saa sen sijaan vastikkeeksi osakkeita, voi alkuperäisen omistajan olla hankala rahoittaa luovutusvoittoverojen maksu.

Osakevaihto voidaan kuitenkin toteuttaa myös sellaisissa tapauksissa, joissa yhtiön tosiasiallinen omistus ei vaihdu. Tällöin voidaan luoda holdingyhtiörakenne toiminnassa olevan yhtiön omistusrakenteeseen. Esimerkiksi tilanteessa, jossa yrittäjä omistaa yksin operatiivisen yhtiön, saadaan holdingyhtiörakenne muodostettua siten, että yrittäjä perustaa uuden osakeyhtiön (holdingyhtiön), joka hankkii koko operatiivisen yhtiön osakekannan osakevaihtojärjestelyä hyödyntäen. Järjestelyn jälkeen operatiivisen yhtiön omistanut yrittäjä omistaakin vastaisuudessa holdingyhtiön, joka taas omistaa operatiivisen yhtiön.

Osakevaihdossa operatiivisen yhtiön osakkeiden siirtäminen holdingyhtiön omistukseen tarkoittaa apporttisijoitusta, ja operatiivisen yhtiön osakkeet arvostetaan ja kirjataan holdingyhtiön taseelle käyvästä arvostaan. Käytännössä tästä syystä holdingyhtiön nettovarallisuus voi muodostua merkittävästi operatiivisen yhtiön nettovarallisuutta korkeammaksi, jolloin holdingyhtiöstä voidaan nostaa enemmän huojennettuja osinkoja. Erityisesti jos operatiivinen yhtiö tekee hyvää tulosta, voidaan järjestelyllä saavuttaa yhtiön omistajalle verohyötyjä.

Osinkoverohuojennukseen tulevaisuudessa tehtävistä muutoksista ei kukaan voi olla varma, mutta nykyinen lainsäädäntö ja oikeustila kuitenkin toistaiseksi mahdollistavat osakevaihtojärjestelyn hyödyntämisen edellä selvitetyllä tavalla. Järjestelyn soveltuvuutta ja mielekkyyttä on toki aina tarpeen arvioida tapauskohtaisesti.