Osituksen esisopimus

Juha Auvinen

Blogit

11.05.2021

Avioliiton päättyessä puolisoiden varallisuussuhteet ratkaistaan osituksessa – joko sovinnollisesti tai pesänjakajan toimittamana osituksena. Osituksen lopputulokseen voi etukäteen vaikuttaa laatimalla avioehtosopimuksen. Avioehtosopimus ei kuitenkaan ole ainut tapa varautua omaisuuden jakoon. Vähemmälle huomiolle on jäänyt ns. osituksen esisopimus tai toiselta nimeltään sopimus avioeron varalta. Käytän tässä artikkelissa mainitusta sopimuksesta termiä osituksen esisopimus.

Avioehtosopimuksella voi sopia ainoastaan avio-oikeudesta, ts. joko puolisolla on avio-oikeus toisen omaisuuteen tai sitä ei ole. Osituksen esisopimuksella sitä vastoin voi sopia muustakin. Siksi tällainen sopimus voi olla hyvä vaihtoehto helpottamaan avioeron jälkeistä omaisuuden jakamista. Omaisuuden jakaminen kun toisinaan saattaa avioeron jälkeen osoittautua varsin vaikeasti ratkaistavaksi asiaksi.

Mikä sitten on osituksen esisopimus? Kyseessä on täysin sopimusvapauden piiriin kuuluva sopimus, johon sovelletaan yleisiä sopimusoikeudellisia säännöksiä. Osituksen esisopimus on vapaamuotoinen sopimus, mutta selvää lienee, että se laaditaan aina kirjallisena. Muotovapaudesta johtuu, että avioehtosopimuksesta poiketen, osituksen esisopimus ei edellytä todistajien käyttämistä. Mikään ei kuitenkaan estä ottamasta siihen todistajien vahvistusta.

Osituksen esisopimus voidaan tehdä missä vaiheessa avioliittoa tahansa, myös ennen avioliiton solmimista. Toisinaan sopimus solmitaan siinä vaiheessa, kun avioero jo häämöttää.    

Avioehtosopimuksen solmiminen siirtää omaisuuden jaon vasta lopullisen jaon yhteyteen. Sitä vastoin osituksen esisopimuksella sovitaan usein avioehtosopimusta konkreettisemmin jo ennakolta omaisuuden jaosta. Voidaan esimerkiksi sopia tasingon määrästä ja siitä, mitä omaisuutta annetaan tasinkona. Vaikka puolisot eivät voi sopia asioista velkojia sitovasti, he voivat sopia keskinäisistä velkavastuistaan. Lisäksi voidaan esimerkiksi sopia oikeudesta käyttää toiselle kuuluvaa irtainta omaisuutta tai siitä, kumpi saa avioeron jälkeen jäädä asumaan yhteiseen asuntoon. Käytännössä osituksen esisopimuksella sovitaan siis osituksen sisällöstä. Esisopimus ei kuitenkaan korvaa ositusta vaan aina on tehtävä muotosäännökset täyttävä ositus. Koska osituksen esisopimus on nimenomaan laadittu ositusta silmällä pitäen, se toki toimii oppaana osituksen sisällölle. Yksinkertaisimmillaan varsinaisessa osituskirjassa voidaan todeta, että noudatetaan esisopimusta osituksena. Koska osituksen esisopimuksen sisällölle ei ole rajoituksia, on mahdollista, että esisopimuksella poiketaan aikaisemmin solmitun avioehtosopimuksen määräyksistä jopa niin, että avioehtosopimusta ei sovelleta lainkaan osituksen yhteydessä. Puolisot voivat halutessaan myös sivuuttaa kolmannen henkilön, esim. lahjakirjassa antaman määräyksen siitä, että lahjakirjalla saatuun omaisuuteen ei ole avio-oikeutta.

Solmittu osituksen esisopimus ei velvoita tekemään sopimusositusta, vaan kummallakin puolisolla oikeus hakea pesänjakajaa. Tällöin pesänjakajalla on viimekätinen valta päättää, mikä merkitys esisopimukselle annetaan. Tosin pesänjakajan mahdollisuus poiketa sopimuksen sisällöstä on varsin rajoitettu. Koska osituksen esisopimus sitoo osapuolia, puoliso voi pesänjakajan suorittaman osituksen yhteydessä vaatia pesänjakajaa toimittamaan osoitus esisopimuksessa sovitun mukaisena. Käytännössä pesänjakaja voisi poiketa sopimuksesta ainoastaan, jos hän katsoisi sopimuksen kohtuuttomaksi tai jos sopimusta rasittaisi joku ns. yleinen oikeustoimen pätemättömyysperuste.

Vaikka osituksen esisopimuksella voi sopia asioista avioehtosopimusta laajemmin, se on kuitenkin eräiltä ominaisuuksiltaan avioehtosopimusta suppeampi. Yhtäältä osituksen esisopimuksen oikeusvaikutukset ulottuvat vain puolisoiden keskinäisiin suhteisiin, kun taas avioehtosopimus voi vaikuttaa myös kuolleen puolison perillisten asemaan ja jossakin määrin myös velkojien asemaan. Toisaalta osituksen esisopimusta voidaan soveltaa ainoastaan tilanteissa, joissa avioliitto päättyy avioeroon, ei tilanteissa, joissa avioero päättyy toisen puolison kuolemaan. Tämä johtuu perintökaaressa olevasta määräyksestä, jonka mukaan sopimus elossa olevan henkilön jäämistöstä on pätemätön.

Olosuhteet saattavat ajan myötä muuttua. Samoin kuin esimerkiksi testamentin sisältö, on myös osituksen esisopimuksen sisältö syytä tarkistaa aika ajoin. Osituksen esisopimus saatetaan solmia jo ennen avioliiton solmimista. Jos avioliitto kestää kauan, on mahdollista, että sopimus tulee sovellettavaksi vuosien jopa vuosikymmenten kuluttua sen solmimisesta. Kaikkea esisopimuksessa mainittua omaisuutta ei esimerkiksi ole enää tai omistussuhteet ovat aikaisemmasta muuttuneet.