Osituksen piiriin kuuluva omaisuus ja sen arvostaminen avioero-osituksessa

Matti Huttunen

Blogit

10.03.2021

Puolisoiden aviovarallisuussuhde puretaan osituksessa.  Osituksen toimittaminen edellyttää ositusperusteen olemassaoloa. Ositusperuste syntyy, kun puolisoiden avioero tulee tuomioistuimessa vireille tai kun toinen puolisoista kuolee. Ositusta kutsutaan ensin mainitussa tilanteessa avioero-ositukseksi ja jälkimmäisessä jäämistöositukseksi. Mikäli puolisoiden välillä ei ole avioehtosopimusta, on puolisoilla avio-oikeus toistensa omaisuuteen ja lähtökohtaisesti heillä on oikeus saada arvomääräisesti puolet puolisoiden omaisuuden yhteenlasketusta säästöstä.  Puolisoiden omaisuuksien tasaus toteutetaan tasinkoa suorittamalla: enemmän omaisuutta omistava suorittaa tasinkona toiselle niin paljon, että tasingon suorittamisen jälkeen osituksen osapuolilla on arvomääräisesti yhtä paljon avio-oikeuden alaista omaisuutta.

Ositusperusteen syntyhetki, so. avioeron vireilletulo tuomioistuimessa, määrittää pääsääntöisesti sen, mitä omaisuutta osituksen piiriin kuuluu. Osituksen piiriin kuuluu sekä ennen avioliittoa että avioliiton aikana hankittu avio-oikeudenalainen omaisuus ositusperusteen syntyhetkellä. Ositettavan omaisuuden piiriin on luettava myös avio-oikeudenalaisen omaisuuden tuotto ositusperusteen ja osituksen väliseltä ajalta. Osituksessa huomioidaan vastaavasti myös velat, jos niiden peruste on syntynyt ennen ositusperustetta. Esimerkiksi asuntolaina huomioidaan osituksessa, jos se on nostettu ennen ositusperusteen syntymistä, vaikka se erääntyisi vasta myöhemmin maksettavaksi. Velat arvostetaan osituksessa pääsääntöisesti ositusperusteen syntyhetken mukaan. Takausvelat saattavat joskus aiheuttaa ongelmatilanteita. Aina ei ole selvää, millä tavalla ne tulisi huomioida.  Takausvelat tulisi pääsääntöisesti huomioida osituksessa katettavana velkana, jos ne olosuhteet huomioiden tulevat todennäköisesti realisoitumaan.

Ositettavan omaisuuden arvostus puolestaan tapahtuu vakiintuneen pääsäännön mukaan ositushetken käyvän myyntiarvon mukaisesti. Kullekin ositettavalle omaisuuserälle tulisi panna arvo, joka siitä saataisiin, jos se myytäisiin vapailla markkinoilla. Kun varsinainen ositus tapahtuu joko sopimusosituksena tai pesänjakajan toimittamana toimitusosituksena useimmiten myöhemmin kuin ositusperusteen syntyhetkellä, johtaa tämä siihen, että omaisuuden arvostamisajankohta on useimmiten eri ajankohta kuin se hetki, jonka mukaan osituksen piiriin kuuluva omaisuus määräytyy.

Osituksen lopputulokseen voi vaikuttaa merkittävästi se, miten ositettava omaisuus arvostetaan. Arvostuskysymykset nousevat useimmiten esille kiinteistöjen ja asunto-osakkeiden kohdalla. Rahavarojen, rahasto-osuuksien tai pörssiosakkeiden arvostus ei yleensä tuota ongelmia.    Jos ositettavaan omaisuuteen sisältyy esimerkiksi toisen puolison yritys, voi arvostus myös osoittautua vaativaksi tehtäväksi. Tavanomaista on, että omaisuuden arvostamisessa käytetään apuna asiantuntijoiden lausuntoja, esimerkiksi kiinteistönvälittäjien arviokirjoja. Mahdollista on myös se, että asiantuntijoita kuullaan arvostuskysymyksistä henkilökohtaisesti pesänjakajan toimittaman osituksen yhteydessä. Arvostusratkaisuilla on merkitystä niin tasinkoa maksavalle kuin tasinkoa saavallekin osapuolelle. Tämän vuoksi omaisuuden arvostukseen on muiden seikkojen ohella kiinnitettävä osituksissa erityistä huomiota. Jos toinen puoliso saa tai lunastaa osituksessa puolisoiden yhteisesti omistetun asunnon kokonaan itselleen, on arvostamisratkaisulla merkitystä kummallekin taholle, vaikka omaisuus olisi alun perin puoliksi omistettu. Puolisolla onkin oikeus edellyttää, että omaisuus on arvostettava käyvän myyntiarvon mukaisesti. Esimerkiksi tunnearvon huomioiminen voi tulla kysymykseen vain siitä erikseen sovittaessa.