Ositussopimus ja sen merkitys kuolinpesän kannalta

Larissa Salo

Blogit

03.09.2019

Uutisissa on viime aikoina kirjoiteltu avioero-osituksen merkityksestä toisen puolison kuollessa. Niinpä päätin kantaa oman korteni kekoon ja koostaa aiheesta pienen paketin.

Avioliittolain lähtökohtana on erillisomistus. Puolisot siis omistavat kumpikin oman omaisuutensa ja voivat omasta omaisuudestaan pääosin määrätä itse. Avioeron vireille tulo synnyttää ositusperusteen. Tämän jälkeen omaisuuden ositus on toimitettava puolison vaatimuksesta. Osituksessa siis kummankin puolison avio-oikeuden alainen omaisuus selvitetään ja jaetaan laskennallisesti puoliksi. Jos avio-oikeuden alaista omaisuutta ei ole, suoritetaan puolisoiden omaisuuden erottelu.

Osituksessa vahvistetaan, kuinka paljon kummallekin kuuluu avio-oikeuden alaista omaisuutta, yksilöidään tämä omaisuus ja suoritetaan tarvittavat varallisuudensiirrot. Samalla voidaan myös purkaa puolisoiden yhteisomistussuhteet. Jotta kumpikin puoliso saisi osituksessa avio-osaansa vastaavan määrän, suorittaa toinen avio-oikeuden alaisesta omaisuudestaan tasinkoa toiselle. Puolisot voivat keskinäisellä sopimuksella toimittaa osituksen tai sitä toimittamaan voivat puolisot hakea pesänjakajan määräämistä. Myös sopimusosituksessa tulisi ositussopimus laatia määrämuotoisena. Ositussopimus osoittaa myös jälkipolville, että ositus on eron jälkeen toimitettu.

Mitä sitten tapahtuu, jos ositus on aikoinaan jäänyt tekemättä avioeron jälkeen ja toinen puolisoista kuolee?

Usein ositussopimuksen puuttumisesta tai osituksen toimittamatta jättämisestä selvitään sillä, että entinen aviopuoliso ilmoittaa, ettei hänellä ole vaateita entisen puolisonsa kuolinpesää kohtaan, jolloin vaadeoikeus lakkaa. Jos eronneiden puolisoiden välillä ei ole toimitettu ositusta eikä entinen puoliso luovu ositusvaateesta, tulee entisestä aviopuolisosta perittävän kuolinpesän osakas. Ositusvaade voidaan esittää vuosiakin avioeron jälkeen ja se voi tulla perillisille yllätyksenä. Kuolinpesän osakkaana entinen puoliso tulee kutsua perunkirjoitukseen ja hänen suostumuksensa tarvitaan kuolinpesän tekemiin oikeustoimiin. Entisen aviopuolison osakkuusasema kuolinpesässä lakkaa ositukseen.

Osituksen toimittaminen vuosia ositusperusteen syntyhetken jälkeen voi aiheuttaa haasteita ja päänvaivaa, sillä osituksen piiriin kuuluu se omaisuus, joka osapuolilla oli ositusperusteen syntyhetkellä eli avioeroasian tullessa vireille käräjäoikeudessa. Myös tällaisen varallisuuden sijaan tullut omaisuus tai omaisuuden tuotto kuuluu ositettavaan omaisuuteen.

Jotta kuolinpesään kuuluva omaisuus pystytään määrittämään, tulee ositus tehdä. Perinnönjako ei onnistu ennen kuin tiedetään, mitä entiselle aviopuolisolle kuuluu osituksen perusteella ja mitä puolestaan kuolinpesän omistukseen kuuluu.