Ottiko perustuslakivaliokunta jo kantaa määräaikaisten sähkösopimusten sitovuuteen?  

Jyrki Prusila

Blogit Sopimukset

12.09.2023

Kuluttajariitalautakunnan kesällä antamat suositukset määräajaksi tehtyjen sähkösopimusten kohtuullistamisesta herättivät tuttavapiirissä keskustelua, ja päätin töihin palattuani perehtyä asiaan. Käsityksenihän on aina ollut, että sopimukset ovat sitovia ja nauttivat omaisuuden suojaa ja vain poikkeustapauksissa sopimuksia voidaan kohtuullistaa. Päätin samalla, että aihe sopii lyhyeksi kirjoitukseksi syksyn Law Review -asiakaslehteemme. Kun kuitenkin painettu lehti on mediana hiukan hidas ja kun sähköyhtiöiden haluttomuudesta hyväksyä suositus kohtuullistamisesta on tälläkin viikolla uutisoitu, uskon, että asiakaslehdestämme löytyy muuta mielenkiintoista luettavaa, vaikka tässä blogissa kerron havaintoni perustuslakivaliokunnan kirjauksista.

Kuluttajariitalautakunnan päätöksessä oli kysymys määräaikaisen kahden vuoden sähkösopimuksen sitovuudesta. Sähkömarkkinalain mukaan ei tällaisten sopimusten ehtoja voida juurikaan muuttaa, mutta lautakunnan mukaan niitä pitäisi silti kohtuullistaa.

Energiayhtiöiden mielestä suositusta ei voi noudattaa, koska myyntihinnat perustuvat sähkön tukkumarkkinahintoihin.

Asiassa on merkityksellistä, ettei sähkönmyynnissä ole kysymys monopolitoiminnasta toisin kuin sähkönjakelussa. Vaikka kysymys lautakunnan mukaan on elinkeinonharjoittajan liiketoimintariskistä, ei sellaiseen voi minusta kuulua taannehtivat sopimusmuutokset.

Artikkelia valmistellessani huomasin, ettei asiassa näytä olleen esillä perustuslakivaliokunnan lausunto maaliskuulta 2023. Kysymys oli politiikasta, kun valiokunta käsitteli takautuvasti maksettavaa sähköhyvitystä sekä pidennystä sähkölaskujen eräpäiviin. Esillä valiokunnassa oli sopimusvapaus, jota koskee omaisuuden perustuslainsuoja. Valiokunnan kannan mukaan ehdotetun sääntelyn arvioinnin kannalta oli merkityksellistä, ettei siinä ollut kysymys laskujen määrästä vaan eräpäivästä. Perustuslakivaliokunnassa oli siis ymmärretty, että eräpäivän siirron kustannus on taloudellisessa mielessä pieni verrattuna laskujen leikkaamiseen.

Kun eräpäivän siirron kustannuksia ei siis pidetty kohtuuttomina, voisi tästä perustellusti ennakoida, että perustuslakivaliokunta katsoisi sitovien sopimusten muutoin nauttivan omaisuuden perustuslain suojaa. Vaikka kirjoitusta varten toimistossa tehtiin hiukan taustatyötä muun muassa selvittämällä oikeuskäytäntöä sopimusten kohtuullistamisesta, oli mielenkiintoista itse kaivella asiaa vähän laajemmin ja saada ilo tuollaisen perustuslakivaliokunnan tekstin löytämisestä.