Pankkitunnusten säilyttämisestä

Edelle

Blogit

18.04.2017

Harva on käynyt viemässä pankkisaleihin hiekkaa kengistään viime vuosia, muutoin kuin lainaa hakiessaan. Toisaalta myös pienempien lainojen haku on viime vuosina siirtynyt kasvottomaan tietokoneaikaan. Erityisesti juoksevat pankkiasiat – toisin sanoen laskujen maksu – hoidetaan nykyään internetin välityksellä. Toisaalta kuluttaja-asiamiehen sydämellä on ollut ongelma siitä, etteivät pankit ole suostuneet antamaan kaikille asiakkailleen verkkopankkitunnuksia. Esimerkiksi maksuhäiriöisillä asiakkailla on esiintynyt tällaisia vaikeuksia.

Euroopan unionia ja maksutilidirektiiviä on kiittäminen siitä, että vuoden 2017 alusta Suomen lainsäädäntöä on muutettu siten, että pankkien on tarjottava verkkopankkitunnuksia kaikille Suomessa laillisesti asuville kuluttajille. Tänä päivänä jokaisella mainitut ehdot täyttävällä on siten oikeus hoitaa pankkiasioitaan tietokoneen välityksellä.

Suomen korkein oikeus on lokakuussa 2016 antamassaan ennakkotapauksessa (KKO 2016:73) joutunut linjaamaan sitä, kuinka pankkitunnusten haltijan tulee tunnuksiaan säilyttää. Oikeusjärjestelmämmehän perustuu oikeastaan siihen, että huolellisen toimijan tilannetta suojataan ja se, jonka todetaan olleen huolimaton, saa kärsiä huolimattomuutensa aiheuttamat ikävät seuraukset.

Mainitussa oikeustapauksessa hulttio aviomies oli käyttänyt puolisonsa pankkitunnuksia hankkien käyttöönsä kulutusluoton, joka tietysti jäi hoitamatta. Aviomies tiesi missä puoliso säilytti pankkitunnuksia salasanoineen. Puoliso ei ollut ymmärtänyt edes yrittää piilottaa tunnuksia mieheltään, vaan kaikki tarvittavat tiedot olivat saatavissa samasta paikasta, kirjoituspöydän laatikosta.

Oikeusjutussa oli siis otettava kantaa siihen, onko huolellisen henkilön piilotettava puheena olevat tiedot aviopuolisoltaan. Sekä käräjä- että hovioikeus olivat katsoneet, ettei puolisoa voitu velvoittaa maksamaan aviomiehen tekemää velkaa. Näin siitä syystä, ettei riittävänä huolimattomuutena pidetty sitä, että puoliso kotioloissa tiesi verkkopankkitunnusten säilytyspaikan.

Sen sijaan korkein oikeus on ratkaisussaan todennut vaimon olevan vastuussa puolisonsa tekemästä velasta ja laiminlyöneen velvollisuutensa säilyttää tunnistusvälinettään huolellisesti, kun hän on säilyttänyt tunnuksia kotonaan samassa paikassa tietäen, että myös hänen puolisonsa on tiennyt säilytyspaikan ja että tämä on voinut saada tunnukset esteettä haltuunsa.

Kylmän juridisesti ajatellen korkeimman oikeuden ratkaisu on ymmärrettävä mutta alempien oikeuksien linjaus tuntuisi paremmin ilmentävän avioliittoinstituution ihanteita.  Melko hurjalta tuntuu sellainen tulevaisuus, että lompakko on kotonakin piilotettava sekä puolisolta että lapsilta.