Perinnönjaon oikaisusta

Perintökaari sisältää perinnönjaon oikaisua sääntelevän luvun. Kyseinen luku on tullut voimaan vasta 1.1.2016, mutta sitä sovelletaan myös ennen sen voimaantuloa toimitettuun perinnönjakoon. Lisäyksellä on pyritty selventämään oikeustilaa tapauksissa, joissa perillisen tai yleistestamentin saajan oikeus perintöön on aiemmin toimitetussa perinnönjaossa sivuutettu tai lapsen ja vanhemman välinen suhde vahvistetaan vasta perinnönjaon jälkeen. Sivuutetulla perillisellä tai testamentin saajalla tarkoitetaan sellaista henkilöä, jolla lain tai testamentin nojalla on oikeus jäämistöön, mutta jota ei ole alkuperäisessä perinnönjaossa toteutettu.

Perintökaaren mukaan perillinen tai yleistestamentin saaja, joka ei ole ollut osapuolena toimitetussa perinnönjaossa, voi vaatia perinnönjaon oikaisua, jos hänen oikeutensa perintöön ei ole vanhentunut. Tarve perinnönjaon oikaisulle voi syntyä esimerkiksi silloin, kun perittävän isyys vahvistetaan vasta alkuperäisen perinnönjaon jälkeen, tai kun perittävän tekemä testamentti on perusteettomasti sivuutettu alkuperäisessä jaossa. Oikaisua on kuitenkin vaadittava viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta, tai, jos testamenttiin perustuva oikeus alkaa myöhemmin, tästä ajankohdasta lukien. Vanhentumisajan jälkeen sivuutettu perillinen menettää lopullisesti oikeutensa perintöön.

Perinnönjaon oikaisun käsitteellä tarkoitetaan alkuperäisen perinnönjaon jälkeen käynnistyvää prosessia, jossa määritellään ja toteutetaan alkuperäiseen jakoon osallisten perillisten palautusvelvollisuus eli se omaisuus, joka perillisen on palautettava kuolinpesälle uuden jaon toimittamista varten. Lähtökohtana perinnönjaon oikaisussa on perillisten välinen sopimus omaisuuden palauttamisesta kuolinpesään. Sopimus on tehtävä kirjallisesti ja siinä on yksilöllisesti määriteltävä jokaisen perillisen palautusvelvollisuuden sisältö. Mikäli sopimukseen ei päästä, kuolinpesään voidaan määrätä pesänselvittäjä, joka viime kädessä tekee ratkaisun jokaisen perillisen palautusvelvollisuuden sisällöstä.

Kun sivuutettu perillinen on ollut perillisasemassa jo perittävän kuollessa, pääsääntönä omaisuuden palauttamisessa on, että alkuperäisessä perinnönjaossa saatu omaisuus palautetaan kokonaisuudessaan kuolinpesään uutta jakoa varten. Tätä kutsutaan reaaliseksi palautusvastuuksi. Reaalinen palautusvastuu koskee käytännössä tilanteita, joissa alkuperäisessä jaossa on toimittu huolimattomasti ja laiminlyöty kuolinpesän osakkaiden piirin selvittäminen. Reaalinen palautusvastuu on ensisijaisesti esinekohtaista. Mikäli sivuutettu perillinen on tullut perillisasemaan vasta alkuperäisen jaon jälkeen, palautusvastuu voidaan toteuttaa arvomääräisenä. Tällöin palautusvelvollinen voi omaisuuden palauttamisen sijasta maksaa kuolinpesälle korvauksena rahamäärän, joka vastaa hänen liikaa saamansa omaisuuden arvoa. Reaalisesta ja arvomääräisestä palautusvelvollisuudesta poiketen erityisjälkisäädöksen nojalla saatu omaisuus on palautettava vain, jos jälkisäädöksen täyttäminen loukkaa oikaisua vaativan lakiosaa tai muuta oikeutta.

Koska perinnönjaon oikaisu voi tulla kyseeseen hyvinkin pitkän ajan päästä alkuperäisestä jaosta, muun muassa erilaisten omaisuuden muutosten ja luovutusten takia ankarasti lain mukaan toteutettava palautusvelvollisuus voisi olla ilmeisen kohtuuton ratkaisu. Tästä syystä palautusvelvollisuutta voidaan sovitella. Perintökaari sisältää ohjeen siitä, mitä sovitteluharkinnassa on otettava huomioon. Tässä kirjoituksessa jätän palautusvelvollisuuden sovittelun vain maininnan tasolle.

Kasperi Kökkö