Perunkirjoitus – välttämätön paha

Juha Auvinen

Blogit Family Office -palvelut

20.12.2022

Jokaisen Suomessa kuolleen henkilön jälkeen on pidettävä perunkirjoitus ja laadittava perukirja. Henkilön ikä, varallisuusasema tai kansalaisuus ei vaikuta asiaan.

Velvollisuus toimituttaa perunkirjoitus kuuluu lain mukaan sille pesän osakkaalle, jonka hoidettavana omaisuus on. Käytännössä tämä usein tarkoittaa leskeä tai lapsia. Ko. henkilöä kutsutaan perukirjassa pesän ilmoittajaksi. On kuitenkin huomattava, että kyse on toimituttamis- ei toimittamisvelvollisuudesta. Näin ollen omaisen ei itse tarvitse laatia perukirjaa ja järjestää perunkirjoitustilaisuutta, mutta hän on velvollinen huolehtimaan, että asia hoidetaan. Erityisesti kun läheinen kuolee, omaisilla on varmasti muuta mietittävää kuin perunkirjoitus. Siksi onkin varsin tavallista, että esim. asianajotoimisto huolehtii perukirjan laatimisesta – toki omaisten avustuksella.

Vainajan omaisuus siirtyy hänen kuoltuaan hänen oikeudenomistajilleen eli lähimmille perillisilleen. Nämä ns. kuolinpesän osakkaat hallitsevat kuolinpesää yhdessä aina perinnönjakoon saakka. Tämä tarkoittaa, että periaatteessa kuolinpesää koskeviin toimiin tarvitaan kaikkien osakkaiden suostumus. On toki sellaisia ns. välttämättömiä toimia, joita kuolinpesän osakas voi yksin hoitaa. Tällaisia ovat mm. oikeus saada perunkirjoitusta varten saldotodistukset tms. pankista ja oikeus maksaa kuolinpesän tililtä hautajaisiin tai muutoin selvästi kuolintapaukseen liittyviä laskuja sekä mm. sähkö- puhelin tai yhtiövastikelaskuja.

Perukirja on, pakollisuutensa lisäksi, kuitenkin myös hyödyllinen asiakirja. Se täyttää useita tehtäviä ja palvelee useiden tahojen intressejä. Perukirja toimii samalla osakasluettelona, omaisuus- ja velkaselvittelynä sekä veroilmoituksena. Huolellisesti laadittu perukirja myös helpottaa myöhempää perinnönjakoa.

Perukirjan laatimiseen liittyy sukuselvityksen hankkiminen, mikä tarkoittaa, että vainajasta on hankittava ns. katkeamaton virkatodistusketju siitä lukien, kun vainaja oli täyttänyt 15 vuotta. Virkatodistusten avulla laaditaan osakasluettelo eli selvitetään, ketkä ovat perillisiä ja ketkä ainakin on kutsuttava perunkirjoitukseen. Vainajaa koskevat tiedot saa evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien keskusrekisteristä, jos henkilö kuuluu ko. kirkkoon, ortodoksiseen kirkkoon kuuluvista ortodoksisen kirkon keskusrekisteristä ja muutoin väestörekisteristä. Evankelis-luterilaisten seurakuntien osalta on vihdoin päästy siihen kauan odotettuun tilanteeseen, jossa virkatodistuksia ei tarvitse erikseen tilata jokaisesta seurakunnasta, jossa vainaja oli kirjoilla, vaan seurakuntien keskusrekisteristä saa vaadittavat tiedot kootusti. Valitettavaa kuitenkin on, että virkatodistusten saaminen vie tällä hetkellä useita viikkoja. Tämä koskee sekä seurakuntia että väestörekisteriä. Tämä ongelma on toki verottajan tiedossa, joten verottajalta saa pyytämällä lisäaikaa perunkirjoituksen toimittamiseen. Lain mukaan perunkirjoitus pitäisi nimittäin pitää kolmen kuukauden kuluessa henkilön kuolemasta. Oma ongelmansa on se, jos henkilö on elämänsä aikana asunut muualla kuin Suomessa. Suomea vastaavaa ns. keskusrekisteriä ei juuri muualta löydy, ehkä pohjoismaita lukuun ottamatta. Mahdollisuudet saada eri maista henkilöä koskevia sukuselvityksiä vaihtelee hyvin suuresti ja selvitysten saaminen saattaa viedä runsaasti aikaa.

Perukirjaan merkitään vainajan tulot, omaisuus ja velat kuolinhetkellä. Velkojen osalta on usein helppoa merkitä velan määrä. Sama koskee esim. pankkitilillä olevia varoa tai osake- ym. sijoituksia. Niiden osalta tarkat arvot selviävät tili- tai arvopaperiotteilta. Huoneistojen, kiinteistöjen ja erityisesti yritysomaisuuden osalta törmätään kysymykseen omaisuuden arvostamisesta. Perukirjaan pitää omaisuudelle antaa jokin arvo, jonka perusteella esim. perintövero määräytyy. Toki verottajalla on viimekätinen oikeus arvioida omaisuus. Mikä kuolinpesän osakkaalla on em. pesän ilmoittajasta poikkeava käsitys perukirjaan merkittävistä seikoista, esim. omaisuuden arvosta, eriävä käsitys voidaan ja se kannattaa merkitä perukirjaan.

Mikäli puoliso on elossa, omaisuuden ja velkojen kirjaamisvelvollisuus koskee myös lesken vastaavia tietoja. Lesken omat varat (esim. pankkitilit) eivät kuitenkaan mitenkään kuulu kuolinpesään ja hän saa niistä edelleen täysin määrätä.

Varsinaisten omaisuus- ja velkatietojen lisäksi perukirjan alkuun merkitään erilaisia faktatietoja, mm. merkintä vainajan mahdollisesta testamentista, avioehtosopimuksesta tai henkivakuutuksesta. Lisäksi merkitään esim. se, onko vainaja antanut ennakkoperintöjä. Ns. johdanto-osuuteen voi muutoinkin merkitä seikkoja, jotka auttavat pesän selvittämisessä.

Perukirja toimii myös veroilmoituksena. Perintövero nimittäin määrätään perukirjan perusteella. Perukirja on toimitettava verottajalle kuukauden kuluessa perunkirjoituksen toimittamisesta. Nykyään perukirjan voi helposti toimittaa verottajalle OmaVeron kautta. Sitä kautta voi toimittaa myös toisen henkilön perukirjan. Oman toimittaminen saattaisikin olla hieman hankalaa…

Myös verottajan palvelut ovat ruuhkautuneet, joten perintöverotuksen toimittamiseen menee muutamia kuukausia perukirjan toimittamisen jälkeen. Mikäli perukirjan toimittamisen jälkeen tai esim. vielä perinnönjaon yhteydessä havaitaan, että omaisuuden arvo on eri kuin perukirjaan merkitty, asiasta voi ilmoittaa verottajalle ja näin perintöverotusta voidaan muuttaa.

Lopuksi eräs huomio, joka omaisilta toisinaan, erityisesti ns. riitaisissa pesissä unohtuu. Perunkirjoituksella on vain em. tehtävät. Perukirjassa tai perunkirjoituksessa ei perintöä vielä jaeta. Kuten jo todettiin, perukirjaan voi toki merkitä joitakin erimielisyyttä aiheuttavia asioita tai eriäviä mielipiteitä, mutta varsinainen perinnönjako tapahtuu vasta perunkirjoituksen jälkeen, joko sovintojakona tai viime kädessä pesänjakajan toimittamana.