Siirry sisältöön

Rahanpesusta ja vähän muustakin

04.09.2018

Rahanpesusta ja vähän muustakin

Kirjoittaja meni ensimmäisen kerran opiskeluaikana töihin asianajotoimistoon 30 vuotta sitten syyskuussa 1988 Berliininkin ollessa vielä jaettu. Tämä tuli sattumalta mieleen, kun muutama ilta sitten olimme perheeseemme vuodeksi liittyneen ranskalaisen vaihto-oppilaamme kanssa tapaamassa muita, eri puolilta maailmaa Suomeen tulleita nuoria ja juttelemassa niitä näitä.

Tapaamisessa tutustuttiin isäntäperheisiin ja muihin vaihto-oppilaisiin. Kerrottiin vaikkapa hauskoista ja kiusallisista kokemuksista elämän varrella. Itselleni tuli mieleen opiskeluaikojen työtehtävien osalta edellisen lisäksi muun muassa se, kun vartijana Sörkan vankilassa ovien avaaminen ei ollut aivan yksinkertaista. Vartijoilla oli suunnattomat avainniput ja lukot olivat tuohon aikaan sata vuotta vanhoja. Vaikka oikea avain löytyikin, ei väljän lukon omaavan oven avaaminen ollut läpihuutojuttu, varsinkaan kun selkäsi takana naureskelleet talon asukkaat kannustivat toimitusta ivallisesti.

Toisessa opiskeluajan työpaikassa pankissa sattui eräänä iltapäivänä juuri ennen pankin sulkemista niin, että iloisesti hymyilevä mies tuli pankkisaliin täyden muovikassin kanssa. Kassi oli täynnä rahaa ja mies kertoi juuri tehneensä hyvät kaupat kertoen, että kassissa pitäisi olla miljoona markkaa. Rahat laskettiin ja miehen puhe piti paikkansa. Rahat laitettiin tilille.

Maailma on muuttunut noista ajoista täydellisesti. Suomi on aivan eri tasolla kansainvälisyydessä, rahanpesua estävät säännökset ovat laaja-alaisia ja jopa tilin avaaminen pankissa tuntuu välillä mahdottomalta… ja lukot toimivat sähköllä.

Jussi Ojala


Aiheeseen liittyvät julkaisut