Taas on lainsäätäjät valittu!

Kimmo Tenhovirta

Blogit

16.04.2019

Olemme taas saaneet seurata neljän vuoden välein järjestettävää jännitysnäytelmää siitä, kuka valitaan eduskuntaan ja kuka jää rannalle. Tänä vuonna kisa oli äärimmäisen tiukka; suurimman puolueen tittelistä kisanneet kolme suurinta puoluetta mahtuivat kaikki yhden prosenttiyksikön sisään. Vastuun kantaminen vaati myös veroaan erityisesti Suomen Keskustan kannatuksen romahtamisena. Ja yhden puolueen tulevaisuus näyttää tänään ennemmin sysimustalta kuin siniseltä.

Ehdokkaina oli jälleen koko suomalaisuuden kirjo. Heidän joukossaan oli pitkän linjan poliitikkoja ja toisaalta täysin poliittisesti kokemattomia henkilöitä, ihmisiä kaikilta elämänaloilta ja kaikista yhteiskuntaluokista. Taisipa ehdokkaina olla meitä asianajajiakin. Ehdokkaat tekivät meille rivikansalaisille erilaisia lupauksia siitä, miten asiat tulevat muuttumaan, jos heidät valitaan eduskuntaan. Moni lupasi laittaa rajat kiinni, useat lupasivat lisää rahaa vanhuksille ja lapsille, toiset taas lisärahaa koulutukseen.  Vaikka mielipiteitä ja näkökantoja oli varmasti yhtä paljon kuin ehdokkaitakin, yhdisti kaikkia heitä kuitenkin yksi asia: halu vaikuttaa Suomen asioihin. Ja hyvä niin. On tärkeää, että erilaiset mielipiteet pääsevät esiin myös eduskunnan käytävillä. Sitä on demokratia.

Vaikka kansanedustajalla on useita vaikuttamismahdollisuuksia tärkeinä pitämiensä asioiden ajamiseksi, pitäisi heidän kuitenkin mielestäni muistaa se tärkein. Lakien säätäminen. Perustuslain 70 §:n mukaan lain säätäminen tulee eduskunnassa vireille joko hallituksen esityksellä taikka kansanedustajan lakialoitteella. Yksittäisellä edustajalla on siis merkittävästi valtaa jo siinä, että hän voi tehdä eduskunnalle esityksen itsensä ja äänestäjiensä tärkeänä pitämästä asiasta. Lisäksi perustuslain 29 §:n mukaan kansanedustaja on toimessaan velvollinen noudattamaan oikeutta ja totuutta sekä perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset. Toki käytännössä puolueet ohjaavat suurimassa osassa lainsäädäntöhankkeita edustajiensa äänestyskäyttäytymistä, mutta viime kädessä lain voimaansaattaminen on kustakin yksittäisestä edustajasta kiinni.   

Näin lakien ammattimaisena tulkitsijana toivoisin, että uusi eduskunta viisaudessaan säätäisi lakeja, jotka ovat kansalaisille ymmärrettäviä, loogisia ja yksinkertaisesti tulkittavia. Tämä helpottaisi meidän alan ammattilaisten työtä ja antaisi turvaa ja jatkuvuutta sekä lisäisi ihmisten luottamusta eduskuntalaitoksen toimintaan.

Hyvä esimerkki huonosta lainsäädäntövalmistelusta on sotelait. Kahden hallituskauden mittainen saaga sotelakien ihmeellisessä maailmassa osoitti mielestäni sen, että alun perinkin liian iso kakku on mahdotonta edes kahdensadan edustajan saada syödyksi puhumattakaan siitä, että loppuaikoina kakku alkoi olla jo pahasti eltaantunut. Ainakin itselleni jäi soteseikkailusta hyvin epäselvä kuva erityisesti siitä, miten ja kuka sote –palveluita meille tuottaa ja miksi ihmeessä sitä toteuttamaan tarvitaan uusi edustuksellinen hallintorakenne, joka lisää byrokratiaa ja kustannuksia. Väitänpä myös, että kansanedustajaparkojen oli mahdotonta sisäistää kaikkea useamman tuhannen sivun laajuista valmisteluaineistoa, jolloin päätökset olisi tehty enemmän mutulla tai oman eduskuntaryhmän sanelulla kuin syvällisen tiedon perusteella. Onneksi lakipaketin valmistelu viime metreillä lopetettiin.

Siis uudet kansanedustajamme, kuulkaa yksittäisen lakimiehen kaino toive: säätäkää lakeja, jotka selkeästi kertovat meille tavallisille kansalaisille, mikä on lain tarkoitus ja mihin sillä pyritään. Tällöin se on helpompi ymmärtää ja myös hyväksyä, vaikka ei aina olisikaan sen sisällön kanssa samaa mieltä.