Tavaramerkeistä viimeaikaisen oikeuskäytännön valossa

Edelle

Blogit

25.09.2015

Tavaramerkki on yksi immateriaalisen yritysomaisuuden suojakeinoista, joka erottaa yritysten tuottamat palvelut ja tavarat toisistaan. Tavaramerkki voi olla lähes mitä vaan aineetonta yrityksen tuotteen tai palveluun tunnistamiseen liittyvää omaisuutta: sanat, logot, äänet, mainoslauseet, tavaran muoto ja niin edelleen. Rekisteröimällä tavaramerkin yritys luo yksinoikeuden käyttää merkkiä eli suojelee brändiään, parantaa asemiaan kilpailijoihinsa nähden sekä luo itselleen oikeuksia, joilla mahdolliset väärennökset ja väärinkäytökset voidaan ehkäistä. Tavaramerkin rekisteröimistä voidaan pitää siis erittäin suotavana. Tavaramerkin luonteeseen kuuluu kuitenkin merkin erottamiskyky eli merkin tietyntasoinen omaperäisyys ja yksilöllisyys. Aivan kaikkea ei voi siis tavaramerkiksikään rekisteröidä.  Esimerkkeinä voidaan mainita geneeriset ilmaisut, kuten auto auton tavaramerkkinä, tai muut yleisesti vapaasti käytettäväksi tarkoitetut sanat ja mallit, kuten kolmio tai seitsemän uutiset.

Viimeaikaisessa Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa asianumerolla T-710/13 otettiin kantaa juuri siihen kysymykseen, minkälaista merkkiä voidaan pitää edellytyksiltään rekisteröitävänä. Saksan kielessä on sana ”Tafel”, jonka merkityksestä päästin taistelemaan aina unionin yleiseen tuomioistuimeen asti. Sanan tarkoitus on hyvin moniulotteinen ja se tarkoittaa suoraan käännettynä pöytää tai taulua. Unionin tuomioistuimessa sanan merkityksestä esitettiin myös sellaisia näkemyksiä kuin ruokaa täynnä oleva juhlapöytä, astioiden poisvieminen pöydästä, ruoan tarjoaminen vähävaraisille sekä näihin toimenpiteisiin liittyvät palvelut. Koska kyseessä on näinkin monimerkityksellinen sana, niin Saksasta löytyi tietysti tavaramerkkiriidan osapuoliksi rekisteröintiviranomaisen ohella kaksi yritystä, joiden molempien nimessä sana ”Tafel” esiintyi, mutta joista toinen oli rekisteröinyt sanan tavaramerkikseen. Edelleen unionin tuomioistuimessa osapuolet olivat vahvasti eri mieltä siitä, mikä sanan merkitys oli ja oliko lopputulema se, että rekisteröityä merkkiä voitiin pitää tarpeeksi erottuvana eikä geneerisenä. Tavaramerkin rekisteröinyt Tafel sai kun saikin pitää yksinoikeutensa tavaramerkkiin.

Rekisteröinti on siis ensisijainen toimi, jolla saadaan suojattua yrityksen brändin kannalta tärkeä leima tuotteille tai palveluille. Haettaessa rekisteröintiä ei välttämättä tarvitse vielä pohtia kaikkia mahdollisia teoreettisia kysymyksiä siihen liittyen, mitä kaikkea sana tai muu merkki voi merkitä ja onko se sen johdosta rekisteröitävissä vai ei. Rekisteriviranomainen ottaa ensiasteena kantaa rekisteröintikelpoisuuteen ja muut tahot voivat esittää rekisteröinnin kuulutusaikana väitteitä merkkiin liittyen. Huomion arvoista on myös se, että suojaa tavaramerkille voi hakea suojan tarpeesta riippuen niin kansallisessa, Euroopan unionin tai kansainvälisessä viitekehyksessä. Tafel-tapaus toimii esimerkkinä siitä, minkälaisia ongelmatilanteita tavaramerkkeihin voi juridisesti liittyä. Tavaramerkin rekisteröintiä koskevissa kysymyksissä ja mahdollisissa riitatilanteissa auttaa tarvittaessa juridiikan ammattilaisena asianajaja.

Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion oikeudellisen arvioinnin ja tapahtumien kulun voit lukea tarkemmin tuomiosta täältä.