Siirry sisältöön

Tekijänoikeuden tai tavaramerkin suojaaman kuvan käyttö villasukkabisneksessä – kotikutojan abc

18.12.2015

Sosiaalisen median uusimpiin villityksiin kuuluva villasukkabisnes näkyy selvästi esimerkiksi Facebookissa, missä lukuisissa eri ryhmissä yksityiset henkilöt myyvät itse neulomiaan tuotteita, jotka sisältävät usein kuvia tekijänoikeuden tai tavaramerkin suojaamista hahmoista, teksteistä tai kuvioista. Yleisradio teki asiasta hiljattain uutisen otsikolla: ”Neuloitko kettukarkkisukat tai Pätkis-potkupuvun myyntiin? Saatoit tehdä rikoksen.”

Missä laajuudessa yksityinen henkilö voi tuotannossaan käyttää tällaisten tunnettujen yritysten kuten Fazerin tai Marimekon tuotemerkkejä ilman, että henkilö syyllistyy rikokseen?. Näin joulun alla onkin aiheellista pysähtyä hetkeksi miettimään tekijänoikeuksia ja niiden merkitystä tekijänoikeuksien haltijoille.

Tekijänoikeudella tarkoitetaan sitä tekijänoikeuslain perusteella automaattisesti syntyvää oikeutta, joka esimerkiksi kirjan, sarjakuvan, elokuvan, maalauksen tai laulun tekijällä on omaan teokseensa. Tavaramerkki voi puolestaan olla esimerkiksi sana, kuvio, iskulause tai vaikka äänimerkki, jonka voi suojata rekisteröimällä sen Patentti- ja rekisterihallituksessa. Tällöin haltija saa yksinoikeuden merkin käyttämiseen tavaran tai palvelun tunnuksena Suomessa. Tällaisen tuotteen valmistaminen omaan käyttöön tai lahjoittaminen kaverille on tietenkin täysin laillista, mutta siinä vaiheessa, kun näitä tuotteita aletaan myydä järjestelmällisemmin ulkopuolisille henkilöille vastiketta vastaan, voidaan alkaa puhua elinkeinon harjoittamisesta.

Onhan se myönnettävä, että TPS:n logolla varustettu kaulahuivi olisi varmasti hyvinkin mieluisa jouluyllätys monille kiekkokansamme nuorille kasvateille, mutta karu totuus on se, että ilman TPS:n logon haltijan myöntämää lupaa, tällaisten huivien valmistaminen ja eteenpäin myyminen loukkaa TPS:n logon haltijan oikeutta tavaramerkkiinsä. Toisena esimerkkinä voidaan nostaa esille koulun myyjäiset, johon perheen äiti on kutonut myytäväksi pinon villasukkia, joita koristavat tunnettujen yritysten erilaiset karkkituotemerkit. Tällaista tilannetta on pidetty ns. rajatapauksena. Kyseinen myynti ei välttämättä täytä ammattimaisen toiminnan piirteitä, sillä koulun myyjäisissä myynti lähtökohtaisesti kohdistuu kohtalaisen rajatulle ryhmälle. Mikäli potentiaalisia ostajia on enemmän, voi ammattimaisen toiminnan piirteet täyttyä ja samalla tarve oikeuden haltijan luvalle konkretisoitua. Torimyynnin on puolestaan katsottu olevan lähes poikkeuksetta ammattimaista toimintaa. Toiminnan laillisuuden arviointi on kuitenkin aina tapauskohtaista, joten mitään selvää tulkintalinjaa ei voida antaa. Hyvänä muistisääntönä on pitää mielessä, että niin kauan kuin raha ei liiku, ollaan vielä turvallisilla vesillä.

Suurin osa tarkempaan syyniinjoutuneista tapauksista on johtunut pikemminkin ihmisten ajattelemattomuudesta kuin tahallisuudesta. Mikäli oikeuksien haltijalta on pyydetty ja saatu lupa eli käyttöoikeus tavaramerkkiin, voi myyjä tämän jälkeen käyttää tekijänoikeuden tai tavaramerkin suojaamaa hahmoa, tekstiä tai kuviota aivan vapaasti käsitöissään. Välttämättä yritys ei edes perii käyttöoikeudesta lisenssimaksua, sillä tarkoituksena on usein vain varmistaa se, että nämä yrityksen tavaramerkkiä tuotannossaan käyttävät yksityishenkilöt sitoutuvat yrityksen yhteisiin pelisääntöihin ja osoittavat tällä tavalla kunnioitusta yrityksen omaisuutta kohtaan.

Kunnioitetaan toisen omaisuutta- myös sitä immateriaalista. Hyvää Joulua ja maistuvia kettukarkkeja itse kullekin!

Sanna Lundström


Aiheeseen liittyvät julkaisut