Toiminnanharjoittajan ankara vastuu ympäristövahingosta

Edelle

Blogit

04.07.2016

Muistan elävästi, kuinka huokaisin syvään saadessani Turun Yliopistosta vasta painetun graduni käteen reilut 11 vuotta sitten. Sen jälkeen en ole kyseistä teosta koskaan avannut – se on ollut visusti kaapissa. Muistan ajatelleeni sitä opiskelijana kirjoittaessa, että aiheeni: ”toiminnanharjoittajan ankara vastuu ympäristövahingosta” on niin teoreettinen kuin vaan olla voi, enkä missään tapauksessa ajatellut sen linkittyvän tosielämään.

Siksi koinkin melkoisen yllätyksen vuosien päästä pohtiessani ympäristövahinkoon liittyvää asiaa. Mieleeni juolahti, että olisinkohan minä gradussani kirjoittanut juuri siitä asiasta jotain. Jännittynein fiiliksin etsin graduni ja avasin punaisen kirjan: ta-daa! Suureksi yllätyksekseni ja ilokseni olinkin kirjoittanut (liekö asiaa todella kuitenkaan silloin ymmärtänyt), siitä nimenomaisesta asiasta.

Ai mistä sitten ylipäätään kirjoitin: Kirjoitin ensinnäkin siitä, miten ympäristövahinkolaissa vastuu (ankara sellainen) asetetaan toiminnanharjoittajalle, mutta varsinainen määritelmä siitä, mitä toiminnanharjoittajalla tarkoitetaan, oli jätetty auki. Kirjoitin, että vastuu voidaan asettaa varsinaisen ”toiminnanharjoittajan” lisäksi myös muille ns. rinnasteisille tahoille, tai useille toiminnanharjoittajille samanaikaisesti, mutta kriteerit oli jätetty varsin avoimiksi ja tulkinnanvaraisiksi. Gradussani avasin asiaa ja toisaalta selostin mm. mitä ankaralla vastuulla tarkoitetaan (rankasti yksinkertaistettuna se tarkoittaa, että vastuussa olet, vaikka kuinka olisit ollut huolellinen). Lopuksi pyrin vielä antamaan yrityksille vinkkejä, jolla vastuuseen pystyisi varautumaan etukäteen esimerkiksi ns. ympäristö due-diligencen avulla. 

Toivottavasti tämä oma huomioni gradutyöstä liikejuridiikan asianajajan konkreettisena apuna auttaa sinua hyvä oikeustieteen opiskelija, joka nyt mahdollisesti kesähelteellä painit gradusi kanssa- isosti tsemppiä!