Uusi tavaramerkkilaki – voiko tulevaisuudessa hajun rekisteröidä tavaramerkiksi?

Kollegani Niina Uski kirjoitti viime vuoden marraskuussa blogissamme siitä, minkälaiset merkit voivat nauttia tavaramerkkioikeudellista suojaa. Kuten Niina blogikirjoituksessaan kertoi, voimassa olevan tavaramerkkilain mukaan tavaramerkkinä on mahdollista rekisteröidä mikä tahansa elinkeinotoiminnassa käytettävä erottamiskykyinen merkki, joka voidaan esittää graafisesti. Kirjoituksessa enteiltiin tulevaa tavaramerkkiuudistusta, jonka oli tarkoitus tulla voimaan vuoden 2019 alussa. Tavaramerkkiuudistuksen voimaantulo viivästyi alkuperäisestä arviosta, mutta näyttää lupaavasti siltä, että kevään koettaessa meillä sovelletaan uutta lakia. Nimittäin eduskunta on ensimmäisellä käsittelykierroksella hyväksynyt uutta lakia koskevan hallituksen esityksen ja tänään on luvassa toinen täysistunto. Uuden tavaramerkkilain tuomista keskeisimmistä uudistuksista voit lukea kirjoittamastani artikkelista täältä. Ennen kuin paneudumme syvemmin yhteen tavaramerkkilain mukanaan tuomista muutoksista – graafisesta esittämisvaatimuksesta luopumiseen – haluan nostaa esiin tärkeän seikan, joka tuntuu hautautuneen lakiuudistusta koskevien uutisten ja tietoiskujen alle. Tavaramerkkilain kokonaisvaltaisesta uudistamisesta huolimatta perusasiat säilyvät uuden lain voimaantulosta huolimatta ennallaan. Yksinoikeus tavaramerkkiin saadaan tulevaisuudessakin rekisteröimällä tai vakiinnuttamalla. Tavaramerkin haltijalla on yksinoikeus merkin käyttämiseen tavaransa tai palvelunsa tunnuksena. Tavaramerkin haltija voi yksinoikeutensa nojalla kieltää muita käyttämästä merkkiään tai siihen sekoitettavissa olevaa toista merkkiä. Kokonaisvaltaisesta ja laajasta uudistuksesta huolimatta tavaramerkkioikeuden perusolemus säilyy ennallaan. Vielä tällä hetkellä voimassa olevan, 1960-luvulta peräisin olevan tavaramerkkilain 2 §:n mukaan tavaramerkkinä voi olla mikä tahansa elinkeinotoiminnassa käytettävä erottamiskykyinen merkki, joka voidaan esittää graafisesti. Sen sijaan uuden tavaramerkkilain mukaan tavaramerkiksi voidaan rekisteröidä mikä tahansa merkki, jos se voidaan esittää tavaramerkkirekisterissä sellaisella tavalla, että viranomaiset ja yleisö voivat määrittää tavaramerkin haltijan saaman suojan selkeän ja täsmällisen kohteen. Muotoilu vastaa pitkälti vuodesta 2017 asti sovellettua Euroopan Unionin tavaramerkistä annettua asetusta, jossa graafista esittämisvaatimusta ei ole edellytetty. Toisin kuin direktiivissä, kansallisessa laissa ei ole esimerkinomaista luetteloa siitä, minkälaiset merkit voivat olla tavaramerkkejä, kuten värit, sanat, kuviot ja kirjaimet. Tavaramerkkiportfoliotaan laajentavan on kuitenkin hyvä tiedostaa, että Maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO) edellyttää edelleen kansainvälisten merkkien graafista esittämistä. Graafisesta esittämisvaatimuksesta luopuminen mahdollistaa uudentyyppisten erilaisissa formaateissa esitettävien tavaramerkkien hyväksymisen. Lisäksi se helpottaa jo hyväksyttyjen tavaramerkkityyppien kuvaamista. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei mikä tahansa merkki tai tunnus nauti tavaramerkkioikeudellista suojaa uuden lain voimaantulon myötä. Tavaramerkki on edelleen esitettävä tavalla, joka on selkeä, täsmällinen, riippumaton, helposti saatavilla, ymmärrettävä, kestävä ja objektiivinen. Merkki on voitava esittää missä tahansa asianmukaisessa muodossa yleisesti saatavilla olevaa tekniikkaa käyttämällä. Esitystavan tulee taata edellä mainittujen päämäärien ja kriteerien täyttyminen. Sääntelyn väljentyessä graafisen esittämisvaatimuksen osalta suojan kohteen määrittämisessä ja selventämisessä keskeisessä asemassa ovat tavaramerkkihakemuksessa valittavat merkkityypit. Tavaramerkin hakijan tulee hakemuksessa ilmoittaa, onko kyse esimerkiksi kuvio- vai ulkoasumerkistä, jolloin merkkityypin valinta auttaa selventämään suojan kohdetta. Mitä uudistus ja graafisesta esittämisestä luopuminen käytännössä tarkoittaa tavaramerkin hakijalle? Merkittävä muutos on, että merkkiä esitettäessä voidaan jatkossa nykyistä paremmin hyödyntää nykytekniikan tarpeita, kuten liikkuvaa kuvaa ja multimediamerkkejä. Tiedostomuodoista ei laissa säädetä erikseen, vaan Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) määrittää toimivaltansa puitteissa sähköisesti haettavien merkkien hyväksyttävät tiedostomuodot ja huolehtii rekisteröintijärjestelmien yhteentoimivuudesta yleisimpien tekniikoiden kanssa. Odotan mielenkiinnolla, minkälaiseksi PRH:n ratkaisukäytäntö ns. epätavanomaisten merkkien osalta muodostuu. Entäpä vastaus kysymykseen, joka on esitetty useaan otteeseen lakia valmisteltaessa: voidaanko jatkossa haju, maku tai ääni rekisteröidä kansalliseksi tavaramerkiksi? Mikä tahansa haju, maku tai ääni ei lakiuudistuksenkaan jälkeen kelpaa tavaramerkkirekisteriin. Tavaramerkin edellyttämän erottamiskyvyn vaatimuksen tulkintaan ja sisältöön ei ole uuden lain myötä tulossa olennaisia muutoksia. Graafisesta esittämisestä luopuminen helpottanee äänimerkkien rekisteröimistä, mutta sillä ei liene sanottavaa vaikutusta haju- ja makumerkkien rekisteröimiseen ennen uusien teknologien kehittymistä tai hajun ja maun sanallisen luonnehdinnan hyväksymistä riittäväksi esittämistavaksi. Värien yksilöimiseen käytössä on muun muassa Pantone-koodit; tulevaisuus näyttää, syntyykö samanlainen järjestelmä hajujen tunnistamiseen. Vaikka hajut, maut ja äänet ovat kehittyneet merkittäväksi osaksi yritysten imagoa, painaa toisessa vaakakupissa tavaramerkkirekisterin toiminta, sen selkeys ja varmuus.