Vapautta kissoille?

Ulkona vapaasti liikkuvat kissat ovat vuodesta toiseen kestopuheenaihe – jotkut ovat huolissaan kissojen turvallisuudesta, jotkut puolustavat kissojen vapaata liikkuvuutta ja jotkut haluavat hankkiutua niistä eroon. Erityisesti tähän vuodenaikaan puheenaihe on kuuma, sillä hylättyjä kesäkissoja on liikkeellä valistuksesta huolimatta.

Tämän kirjoituksen aiheena on kissojen vapaana liikkuminen oikeudelliselta kannalta. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöstä 29.03.2019 19/0315/1 ja Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätöstä 22.5.2020, taltionumero 2253.

Asiassa A:n kissojen pitopaikkaan oli tehty eläinsuojelulain 39 §:n mukainen tarkastus. A:lle oli annettu eläinsuojelulain 42 §:n nojalla määräys, jonka mukaan kissoja ei saa päästää vapaana ilman valvontaa ulos. Päätöksen perustelujen mukaan pitopaikan on oltava turvallinen. Ulkona pidettäessä turvallisuuteen kuuluu karkaamisen estäminen ja vahingoittumisen riskin minimoiminen. Hallinto-oikeus piti pitopaikkaa vaarallisena, koska kissojen pitopaikka oli junaradan vieressä, alueen läpi kulkeva tie oli noin 150 metrin päässä ja moottoritie noin 500 metrin päässä pitopaikasta. A:n kissat pääsivät ulkoilemaan vapaasti ilman valvontaa kyseisellä alueella. Hallinto-oikeuden mukaan, kun otetaan huomioon kissojen luontaisen reviirin koko, vapaana taajama-alueella junaradan ja teiden läheisyydessä kulkevat kissat ovat vahingoittumisen vaarassa.

Hallinto-oikeus arvioi tosiseikkoja eläinsuojeluasetuksen 1 § 1 momentin valossa. Sen mukaan eläimen pitopaikka sekä pitopaikan rakenteet ja laitteet on suunniteltava, rakennettava ja huollettava siten, että se on eläimelle turvallinen ja että pitopaikan palovaara ja eläimen karkaamisvaara ovat mahdollisimman vähäisiä. Pitopaikassa tulee voida ylläpitää puhtautta ja hyvää hygieniaa ja siellä olevat eläimet on voitava tarkastaa ja hoitaa vaikeuksitta. Hallinto-oikeus tulkitsi asetusta siten, ettei kissoja saa päästää ulos vapaana.

A valitti asiasta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka tutki asian ja hylkäsi A:n valituksen. KHO ei kuitenkaan perustanut ratkaisuaan pitopaikkaan, vaan arvioi asiaa ainoastaan eläinsuojelulain 1 §:n näkökulmasta. Sen mukaan lain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua.

Korkein hallinto-oikeus perusteli ratkaisuaan niukkasanaisesti. KHO katsoi, että asunnon sijainti moottoritien ja junaradan läheisyydessä aiheuttaa vaaran siitä, että ilman valvontaa ulkoillessaan kissat voivat jäädä auton tai junan alle ja näin loukkaantua. Edelleen KHO totesi, että liikennettä on myös yöaikaan.

Oikeuskäytännön valossa näyttäisi siis ensi silmäyksellä, että kissojen ulkona liikkuminen vapaasti on kiellettyä. KHO kuitenkin korosti ratkaisussaan, että se, onko kissan liikkumista ulkona ilman valvontaa pidettävä turvallisena, edellyttää tapauskohtaista arviointia. KHO:n toteamus näyttäisi siis puoltavan tulkintaa, että joissakin tilanteissa kissoja voidaan pitää vapaana, ja joissakin ei. Nyt tiedetään ainakin se, missä tilanteissa kissojen liikkuminen ulkona ei ole turvallista korkeimman hallintolainkäyttäjän silmissä. Merkittävää on myös se, että KHO:n sanamuodosta voidaan tehdä sellainen tulkinta, jonka mukaan kissojen liikkuminen vapaana valvonnan alaisena olisi voinut olla sallittua.

Tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä on hallituksen esitys laiksi eläinten hyvinvoinniksi. Nähtäväksi siis jää, miten ulkokissoihin tulevaisuudessa suhtaudutaan lain silmissä.

Aki Saarikoski