Velan vanhentumisesta ja vanhentumisen katkaisemisesta

Edelle

Blogit

06.03.2018

Velan vanhentumisesta ja vanhentumisen katkaisemisesta

Velan pääsääntöinen eli yleinen vanhentumisaika on nykyään kolme vuotta. Vanhentuminen tapahtui aiemmin kymmenessä vuodessa, mutta noin 15 vuotta sitten lainsäätäjän tahto oli, että velkojen tuli vanhentua nopeammin. Jo aiemmin kulutusvelan vanhentumisaika oli ollut samainen kolme vuotta.

Velka alkaa vanhentua joko velan eräpäivästä lukien tai kauppahintavelan osalta siitä, kun kaupan kohde on luovutettu ostajalle.

Velallinen ei ole velvollinen maksamaan vanhentunutta velkaa. Jotta velka ei vanhene, on velkojan katkaistava vanheneminen kolmen vuoden vanhentumisajan kuluessa.

Lain mukaan vanhentuminen katkeaa joko sopimalla maksujen järjestelyistä, tai jos velallinen lyhentää velkaa tai muutoin tunnustaa sen olemassa olon tai siten, että velkoja vaatii suoritusta tai muutoin muistuttaa velallista siitä, että velka on edelleen olemassa.

Varsinkin viimeisin katkaisutapa edellyttää, että velka – sen peruste ja määrä – yksilöidään katkaisu toimessa. Mikäli vanhentumisesta tai katkaisutoimesta tulee riitaa, ratkaistaan viimekädessä tapauskohtaisesti tuomioistuimessa, onko katkaisutoimi tapahtunut oikea-aikaisesti.  Korkein oikeus on esimerkiksi tuoreessa ratkaisussaan 28.2.2018 (KKO 2018:15) katsonut kiinteistökauppaan liittyvän kuluvastuusitoumuksen vanhentuneen, kun vanhentumista ei oltu oikea-aikaisesti katkaistu.

Toisaalta velkavastuu ei ole ikuista. Vaikka vanhentuminen olisikin asianmukaisesti katkaistu, vanhentuu saatava lopullisesti 20 vuoden kuluttua erääntymisestä. Toisaalta oikeus saatavaan vanhentuu 15 vuoden kuluttua velvoitetuomion antamisesta.

Esimerkiksi velan vanhentuminen on voitu katkaista kolme kertaa, ja laittaa vasta vaikkapa noin kymmenen vuoden kuluttua velan erääntymisestä asia vireille tuomioistuimeen. Kun tuomiosta tulee lainvoimainen eli lopullinen on saatava voimassa 15 vuotta siitä lukien. Kuitenkin saatava vanhenee lopullisesti jo 20 vuoden kuluttua alkuperäisestä erääntymisestä vaikka edellä mainittu 15 vuoden aika olisi vielä kulumassa.

Vanhentumissäännökset eivät ole erityisen selkeitä ja sisältävät erilaisia poikkeuksia. Usein asianajajan apu on näissäkin tapauksissa tarpeen.