Velkojan oikeuksiin ulosottomyynnissä ei voinut tehokkaasti vedota vasta Korkeimmassa oikeudessa

Matti Kökkö

Blogit Oikeudenkäynnit ja riidanratkaisu

21.03.2023

Korkein oikeus antoi viime viikolla ratkaisun, joka koski ulosoton nettihuutokaupalla myymän kiinteistön virhettä ja päätyi tuomiossaan siihen, että kiinnityksenhaltijana ollut pankki ei voinut vasta Korkeimmassa oikeudessa vedota muun muassa siihen, että hovioikeuden tuomiolla alennettu kauppahinta ei kattanut pankin etuoikeutettua saatavaa.

Kiinteistön nettihuutokaupassa parhaan tarjouksen 171.500 euroa olivat tehneet A ja B. Ulosoton myyntipäätökseen oli kirjattu pankin antaneen panttivelkojana suostumuksen kauppaan ja kauppahinnan vastanneen käypää arvoa. A ja B tekivät kaupan jälkeen ulosottovalituksen käräjäoikeudelle vaatien ensisijaisesti myyntipäätöksen kumoamista ja toissijaisesti kauppahinnan alentamista 43.994,27 eurolla. A ja B katsoivat, että rakennuksen kuistin perustamistapa poikkesi olennaisesti siitä, mitä myyntiesitteessä oli ilmoitettu.

Pankki vaati käräjäoikeudelle antamassaan vastaksessa valituksen hylkäämistä. Perusteluissaan pankki yhtyi ulosottoviranomaisen lausumiin, joiden mukaan kiinteistössä ei ollut virhettä. Käräjäoikeus hylkäsi valituksen katsoen, ettei kiinteistössä ollut virhettä.

Hovioikeus sitä vastoin katsoi A:n ja B:n valituksen johdosta, että kiinteistössä oli virhe ja määräsi kauppahintaa alennettavaksi 43.994,27 eurolla. Pankki ei käyttänyt hovioikeudessa puhevaltaa.

Pankki esitti valituksessaan Korkeimmalle oikeudelle, että kun sen etuoikeussaatavien määrä ylitti alennetun kauppahinnan, kauppaan tarvittaisiin Ulosottokaaren mukaan sen suostumus. Valituksen mukaan hovioikeuden olisi pitänyt ottaa tämä viran puolesta huomioon ja varata pankille tilaisuus suostumuksen antamiseen.

Korkein oikeus katsoi kuitenkin, ettei hovioikeuden tullut ottaa ulosottovalitusta koskevassa asiassa viran puolesta huomioon Ulosottokaaren säännöstä etuoikeutetun velkojan suostumuksen merkityksestä. Pankin olisi siis tullut vedota säännökseen hovioikeudessa, jotta sen merkitykseen olisi pitänyt ja voitu ottaa kantaa.

Korkein oikeus katsoi edelleen, ettei pankilla ollut oikeutta vedota säännökseen vasta Korkeimmassa oikeudessa, koska se olisi voinut vedota siihen jo alemmissa oikeuksissa eikä pankilla ollut Korkeimman oikeuden mukaan myöskään ollut pätevää aihetta olla vetoamatta säännökseen jo alemmissa oikeuksissa. Korkein oikeus totesi erityisesti, että pankki on luottolaitoksena ammattimainen velkoja, jolla on käytettävissään tarvittava oikeudellinen asiantuntemus ja että pankin tiedossa oli jo käräjäoikeudelle ulosottovalituksesta lausuessaan, ettei kihlakunnanvoudin lausunnossa ollut kiinnitetty huomiota mainittuun Ulosottokaaren säännökseen.

Ratkaisu on erityisesti prosessuaalisesti mielenkiintoinen ja korostaa asianosaisen velvollisuutta vedota ajoissa intressissään oleviin seikkoihin ja säännöksiin. Näin siinäkin tapauksessa, että kysymyksessä olisi varsin perustavaa laatua oleva säännös, jonka sivuuttaminen vaikuttaa yllättävältä ja johon vetoaminen hyvin todennäköisesti olisi muuttanut tuomion lopputuloksen.