Venäjän vientipakotteet – oliko ihan pakko?

Mikko Jalkanen

Blogit

03.03.2022

Toimistomme asianajajat, lakimiehet ja harjoittelijat kirjoittelevat säännöllisesti blogitekstejä, joista osa kestää hyvin aikaa ja osa muuttuu sisällöltään kypsän vanhentuneeksi lainsäädäntökentän hiljalleen muuttuessa. Tämä teksti on kuitenkin sellainen, jonka substanssin oikeastaan toivoisi olevan vanhentunutta jo sitä julkaistessa, koska se voisi merkitä sodan loppumista.

Ukrainan kriisin iskiessä päälle EU:n ja muun maailman yhtenäisyys Venäjän hyökkäystoiminnan tuomitsemisessa sekä sille asetetuissa pakotteissa on ollut lähes saumatonta. Pakotteista on päästy poliittiseen yhteisymmärrykseen ripeästi ja niitä on pantu täytäntöön lainsäädännöllisesti jokaisessa valtiossa omin ja erilaisin keinoin. Tilanne elää jatkuvasti kansainvälisen yhteisön päätösten myötä mutta oikeastaan nyt tapahtunut muutos tarkoittaa vain pakotteiden sisältöjen laajennusta, koska kansainvälinen yhteisö on luonut reunaehdot pakotteille jo Krimin valtauksen jälkitoimina.

Osana globaalia yhteisöä suomalaisten yritysten tuleekin sopeutua taloudellisiin pakotteisiin, jotka koskettavat jollain tapaa noin 2000 suomalaista yritystä. Tullin arvion mukaan noin 500 yritystä harjoittaa sellaista Venäjän kauppaa, johon vaikutus on välitön.

Merkittävin yrityksissä huomioitava seikka on yrityksen oma vastuu pakotevaatimusten noudattamisesta. Vientitoiminta Venäjälle vaatii huolellista perehtymistä vallitsevaan pakotepolitiikkaan ja vaikka esimerkiksi tulli voikin puuttua vientiin, on vastuu ensisijaisesti aina yrityksellä. Onkin suositeltavaa, että jokaisen vientiyrityksen johdossa tarkastellaan kriittisesti pakotteiden vaikutus omaan toimintaan. Pahimmassa tapauksessa länsimainen yritys voi huolimattoman vientitoiminnan seurauksena päätyä USA:n pakotelistalle, jolloin seuraukset ovat yritykselle musertavat.

Pakotteet koskevat karkeasti jaotellen rahoitusta, liikennöintiä ja teknologiatuotteita. Vientiyritysten näkökulmasta päähuomio on teknologiatuotteissa, joiden sisältöä on luetteloitu hyvinkin tarkkaan pakotteita koskevissa asetuksissa ja joista löytyy tarkempaa tietoa esimerkiksi ulkoministeriön sivuilta. Tuotteista riippuen vientiin voi liittyä vientilupia, vientikieltoja tai ilmoituspakkoja.

Pakotteiden kohteena olevien tuotteiden rajausten näkökulmasta keskeinen termi on kaksoiskäyttötuote. Sillä tarkoitetaan tuotetta, jota voidaan käyttää normaalin siviilikäytön lisäksi myös sotilaallisiin tarkoituksiin. Tuotelistaus on laaja, mutta tällaisia voivat olla esimerkiksi viestintään kykenevät välineet, kuten tavanomaiset puhelimet ja tietokoneet sekä lähes kaikki korkean teknologian mittaus- tai testauslaitteet. Yksityishenkilöiden henkilökohtaisessa käytössä olevien laitteiden vienti ei kuitenkaan ole kiellettyä, joten rajan yli saa halutessaan matkustaa puhelimen ja tietokoneen kanssa. On myös syytä huomata, että tuotteet ymmärretään laajasti ja kiellot koskevat myös ohjelmistoja, teknistä apua, teknistä tietoa jne.

Pakotemääräykset voivat tulla sovellettavaksi myös vientituotteen loppukäyttäjästä johtuvasta syystä, vaikka vietävä tuote ei olisi pakotelistoilla. Jos vastaanottajana on yritys, jolla on riittävä yhteys pakotteiden kohteena oleviin ihmisiin tai suuryrityksiin, on vienti suoraan kiellettyä. Yritysten vastuu selvittää kauppakumppaninsa taustoja korostuu siis entisestään.

Jos pakotteissa ei ole erikseen määrätty siirtymäaikaa määräysten alkamiselle, ei sitä ole vaan määräyksiä on noudatettava heti. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että edes keskeneräisiä kauppoja ei saa viedä loppuun, jos tuote on muuten pakotteiden alainen.

On myös muistettava, että EU:n ja USA:n pakotteissa sekä niitä koskevissa lupavaatimuksissa ja poikkeuksissa on laajoja tulkinnallisia eroja. Tuote voi olla pakotteiden alainen, jos sen alkuperä on Yhdysvalloissa tai se sisältää vähintään 25 % yhdysvaltalaista alkuperää olevia komponentteja. Ääritapauksissa tuote voi vaatia vientiluvan molemmilta viranomaisilta.