Venevero, Mauno Koivisto ja lakien voimaatulo

Jyrki Prusila

Blogit

26.05.2017

Nyt toivon heräävän kysymyksen, miten otsikon asiat liittyvät toisiinsa? Kunnioitetun presidenttimme hautajaisten yhteydessä on muisteltu hänen uraansa ja tuotu esille hänen kiistattomat ansionsa ensiaskelista takaisin parlamentaariseen päätöksentekoon Kekkosen jälkeen. Sattumoisin viime talvena selvitin edellisen kerran, miten Mauno Koivisto aikanaan käytti presidentin valtaoikeuksiaan monia juristeja hämmästyttäneellä tavalla.

Epätoivoisen ja sittemmin onneksi kaatuneen veneverohankkeen yhteydessä mietin kuumeisesti, onko kaikki mahdolliset keinot torpata moinen lakiesitys jo keksitty. Asianajajahan ei mielellään aja asiaa, jos ei ole päämiestä ja etenkin jos juttukin näyttää huonolta. Veneveron voimaantulo näytti varsin varmalta, kun julkisuudessa ei tietääkseni ollut keskustelua esimerkiksi siitä, että pienet veneyrittäjät olisivat joutuneet maksamaan veron jokaisesta varastossaan olleesta rekisteröidystä veneestä, mikä olisi tietenkin johtanut taloudelliseen katastrofiin, kun kaupankäynti jo muutoinkin pysähtyi. Vaikka en mitään minnekään päin esittänyt, halusin kuitenkin selvittää, mitä tapahtui aikanaan Mauno Koiviston lykätessä sen lain voimaantuloa, jolla arkipyhät palautettiin paikalleen. Ajattelin, että voisiko viisas presidentti veneveronkin osalta viimekädessä lykätä sen voimaantulon niin, että typeristä hallitusohjelman määräyksistä johtuneet poliittiset paineet olisivat jo haihtuneet.

Episodissa oli kysymys siitä, että vuonna 1973 työmarkkinajärjestöjen aloitteesta tietyt arkipyhät siirrettiin lauantaipäiville. Tämä taisi olla aika radikaalia aikaa. Kun sitten vuonna 1986 eduskunta päätti palauttaa arkipyhät paikalleen, oli lakiehdotuksen voimaantulosäännöksessä käytännön mukaan vain vuosiluvun kaksi ensimmäistä numeroa 1 ja 9, joten presidentti Koivisto omakätisesti täydensi vuosiluvuksi 1992, jolloin lain voimaantulo lykkääntyi merkittävästi. Juristit kritisoivat, mutta päätös mikä päätös. Nyt vielä kohtalon oikusta Koiviston hautajaiset voitiin järjestää päivänä, joka kalenterissa monella oli tyhjä.

Tällaisen ihmeellisen tempun käyttäminen veneveron lykkäämiseen ei tullut esille. En sitä kenellekään ehdottanut ja olen siitä hyvin tyytyväinen. Nyt asiaan perehdyttyäni totesin, että vaikka Lainkirjoittajan opas, joka on oikeusministeriön julkaisu, edelleenkin ohjeistaa laatimaan voimaantulosäännökset niin, että vuosiluvun kaksi ensimmäistä numeroa kirjoitetaan luonnokseen, on perustuslakiuudistuksessa vuodelta 2000 presidentin valtaoikeuksia kavennettu. Tällainen lykkääminen ei enää olisi mahdollista. Jos presidentti ei kolmessa kuukaudessa päätä lain vahvistamisesta sellaisenaan, se palautuu eduskuntaan ja tulee voimaan tai raukeaa eduskunnan enemmistön päätöksen mukaisesti.

Täsmäopetus juristeille: jos ammennat historiasta hyviä ideoita, tarkista kuitenkin vielä niiden soveltuvuus voimassaolevan lain mukaan.