Verosuunnittelua, veronkiertoa vai aggressiivista verosuunnittelua?

Edelle

Blogit

26.02.2016

Benjamin Franklin totesi jo 1700-luvulla, että tässä maailmassa ei mikään ole varmaa, paitsi verot. Verot ovatkin aina olleet tärkeä osa hyvinvointiyhteiskuntaa, mutta toisaalta niin kauan kuin on ollut veroja, on myös ollut verosuunnittelua. Vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin jälkeen ei ole kuitenkaan enää voitu puhua pelkästään verosuunnittelusta, sillä yritykset ovat viime vuosina turvautuneet osittain hyvinkin kyseenalaisiin keinoihin verotaakkansa minimoimiseksi ja kilpailukykynsä turvaamiseksi.

Verovelvollisuuden täyttämisestä ja sen suunnittelusta puhuttaessa käytetään vakiintuneesti termejä verosuunnittelu ja veronkierto. Molemmissa tapauksissa idea on periaatteessa sama, mutta verosuunnittelulla pyritään minimoimaan verotaakka laillisin keinoin kun taas veronkierrolla viitataan laittomiin veron välttämiskeinoihin. Näiden käsitteiden rinnalle on kuitenkin viime vuosina noussut aggressiivisen verosuunnittelun käsite, joka sijoittuu kahden edellisen välimaastoon.

Aggressiivisen verosuunnittelun käsitettä ei ole laissa määritelty ja oikeuskirjallisuudessakaan määrittely ei ole ollut yksiselitteistä. Yhtenä hyvänä esimerkkinä äärimmäisyyksiin menneestä verokeinottelukuviosta voidaan mainita The double Irish with a Dutch sandwich -järjestely, joka perustuu Yhdysvaltojen, Irlannin, Hollannin ja EU:n verolainsäädäntöjen eroavaisuuksiin, suoranaisiin aukkoihin sekä niiden hyväksikäyttämiseen. Kyseinen järjestely on tullut viime vuosina tunnetuksi mediassa mm. sen vuoksi, että kuuluisa teknologiajätti Apple on hyödyntänyt kyseistä järjestelyä jo useiden vuosien ajan. Applen lisäksi myös mm. Google, Microsoft, Yahoo!, ja Facebook keinottelevat samalla kaavalla veroprosenttiaan minimiin.

Kesällä 2014 Euroopan komissio nosti Applen ja Irlannin verokeinottelut tarkempaan syyniin. Euroopan komissio epäilee Irlantia laittoman valtionavun myöntämisestä Applelle, minkä seurauksena Irlanti on kaavaillut kyseisen järjestelyn mahdollistavien kansallisten säännöstensä kumoamista. Tähän on suhtauduttu kuitenkin skeptisesti, sillä samaan aikaan, kun Irlanti on esittänyt lainsäädäntönsä porsaanreikien täyttämistä, on se ehdottanut tilalle uusia säännöksiä, jotka johtaisivat käytännössä samaan lopputulokseen. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten tilanne kehittyy lähitulevaisuudessa.

Kansainväliset järjestöt kuten esimerkiksi EU ja OECD eivät ole enää jääneet odottamaan tilanteen kärjistymistä vaan molemmat ovat jo aloittaneet kamppailunsa aggressiivisen verosuunnittelun ja veropohjan rapautumisen ehkäisemiseksi. Yhtenä esimerkkinä tästä on OECD:n ja G20-maiden yhteistyössä toteuttama BEPS-hanke (Action Plan on Base Erosion and Profit Shifting), joka on tiukalla aikataululla laadittu 15-kohtainen toimintasuunnitelma, jolla pyritään torjumaan verojärjestelmien eroista johtuvia verottomuustilanteita sekä sellaisia kansainvälisten yritysten voitonsiirtoja, joiden katsotaan murentavan veropohjaa. BEPS-hankkeen ja muiden samaan lopputulokseen tähtäävien hankkeiden todellista tehoa on vielä vaikea arvioida, sillä mm. hankkeiden edellyttämien toimenpiteiden toteuttamisen valvonta on tällaisissa valtioiden rajat ylittävissä hankkeissa ymmärrettävästi hyvin hankalaa.