Videoyhteys todistelussa – uhka vai mahdollisuus?

Edelle

Blogit

08.04.2016

Oikeudenkäymiskaaren todistelua koskevan 17 luvun uudistuksen myötä laissa laajennettiin mahdollisuutta käyttää videoyhteyttä tai muuta teknistä yhteyttä tuomioistuimessa tapahtuvassa todistelussa. Videoyhteyden käyttöä todistelussa säädellään oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 52 pykälässä. 

Pykälän mukaan videoteitse tapahtuva etäkuuleminen voi tapahtua kuudessa eri tapauksessa. Videoyhteyttä voidaan käyttää ensinnäkin, kun todistajana kuultavan terveydentila estää todistajan henkilökohtaisen läsnäolon istunnossa. Videoneuvotteluyhteyttä voidaan käyttää myös tilanteessa, jossa  kuultavan henkilökohtaisesta saapumisesta pääkäsittelyyn aiheutuu todisteen merkitykseen verrattuna huomattavia kustannuksia tai huomattavaa haittaa. Tässä tapauksessa tuomioistuimen tulee tehdä todisteen painoarvon punnintaa jo ennakkoon.

Kolmanneksi videoyhteyttä on mahdollista käyttää mikäli kuultavan kertomuksen uskottavuutta voidaan luotettavasti arvioida ilman todistajan henkilökohtaista läsnäoloa pääkäsittelyssä. Videoyhteyden käyttäminen todistelussa voi tulla kysymykseen myös, mikäli menettely on tarpeen kuultavan tai häneen läheisessä suhteessa olevan turvallisuuden takaamiseksi.

Videoyhteyttä voidaan käyttää myös mikäli kuultava on alle 15-vuotias tai hänen henkinen toimintansa on häiriintynyt taikka mikäli rikosasiassa kuultava on muusta kuin henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhan johdosta erityisen suojelun tarpeessa.

Vaikka jokin edellä mainituista vaatimuksista täyttyisi,  tulee tuomioistuimen tästä huolimatta aina harkita soveltuuko videoyhteyden käyttäminen juuri kyseisessä yksittäistapauksessa. Todistajan henkilökohtainen läsnäolo kuulemistilaisuudessa on edelleen pääsääntö, mutta samalla voidaan olettaa, että videoyhteyden käyttäminen todistajien kuulemisessa lisääntyy tulevina vuosina.

Todistajan kuuleminen videoyhteyden välityksellä on monella tapaa tehokasta ja kätevää. Etenkin todistaja, joka asuu kaukana jutun käsittelypaikkakunnasta hyötyy videoyhteyden käyttömahdollisuudesta. Mikäli anonyymintodistelu ei tule kuultavan henkilön kohdalla kysymykseen video- tai puhelinyhteyden käyttäminen on vaihtoehto. Jos sairaana olevan todistajan kertomus on välttämätön asian ratkaisemisessa, on kustannustehokkaampi vaihtoehto kuulla häntä videoyhteydessä kuin siirtää käsittelyä.

Toisaalta voidaan esittää, että video- tai puhelinyhteyden käyttäminen uhkaa oikeudenkäynnin välittömyyden periaatetta. Vaikka todistajalla ja istunnossa läsnäolevilla henkilöillä on näkö- ja kuulemisyhteys toisiinsa, se ei korvaa henkilökohtaista läsnäoloa eikä tarjoa samanlaista vuorovaikutusmahdollisuutta ja keskustelutilannetta, kuin jos todistajana kuultava henkilö olisi henkilökohtaisesti paikalla.

Uhkakuvista huolimatta uskon, että videoyhteyden käyttäminen todistelussa on enemmän mahdollisuus kuin uhka. Videoyhteydet yleistyvät eri käyttötarkoituksissa jatkuvasti. Yritykset pitävät kokouksia videoyhteyksin, työhaastatteluja järjestetään videoyhteyksin ja esimerkiksi pankit järjestävät lainaneuvotteluja videoyhteyksin. Menettelyn yleistyessä myös ihmisten esiintymisestä videolla tulee yhä luonnollisempaa, jolloin videoyhteyden kautta annettua todistajan lausumaakin on helpompaa arvioida etäyhteyksin suoritettuna.