Siirry sisältöön

Ympäristölupa ja ihmeellinen BAT

16.10.2015

Niin kuin suurin osa asian ymmärtää: modernissa länsimaalaisessa yhteiskunnassa huolehditaan myös ympäristön arvoista ja siitä, että niin kansalaisilla kuin yrityksilläkin on mahdollisuus nauttia luonnonvaroista sekä hyödyntää niitä kohtuudella aiheuttamatta tarpeetonta rasitusta ympäristölle. Tätä ajatusta silmällä pitäen Suomeen on kehitetty maailman valtioista valtaosan tavoin ympäristölupajärjestelmä, josta säädetään ympäristönsuojelulaissa. Ympäristölupa tarvitaan toimintaan, joka aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa. Pilaantuminen on juridisesti määritelty ja ne ketkä selvemmin harjoittavat lupaa edellyttävää toimintaa on määritelty lain liitteissä. Mainitaan nyt esimerkkeinä vaikka polttolaitokset ja kemikaalituottajat.

Suomen uusi ympäristönsuojelulaki tuli voimaan noin vuosi sitten syksyllä. Suurimpana uudistuksena laissa oli Euroopan unionin teollisuuden päästöjä koskevan direktiivin saattaminen osaksi lainsäädäntöämme. Euroopan unioni on siis toiminut ensisijaisena ajatushautomona myös Suomen, jäsenvaltiona, ympäristöoikeuden kehittämisessä. Unionin ja kansainvälisen yhteistyön tuloksena yhdeksi keskeiseksi ympäristölupien myöntämisen ehdoksi on aikojen saatossa kehittynyt BAT. BAT eli Best Available Technology ja tuttavallisemmin parhaimman käyttökelpoisen tekniikan vaatimus ympäristöluvanvaraisessa toiminnassa. Paras tekniikka tarkoittaa tässä yhteydessä sellaista nykyhetkeen sidottua taloudellisesti ja teknillisesti toteuttamiskelpoista tekniikkaa, jolla parhaiten pystytään ehkäisemään ympäristön pilaantumista.

BATin esittelystä pääsemme siihen mielenkiintoiseen ja myös hieman monimutkaiseenkin kysymykseen siitä, mitä paras käyttökelpoinen tekniikka kunkin toiminnan osalta on? Uusi ympäristönsuojelulaki selventää oikeustilaa tältä osin. Ennen uutta lakia ja teollisuuden päästöjä koskevaa direktiiviä parhaan käyttökelpoisen tekniikan määrittäminen tapahtui lukuisten eri asiakirjojen pohjalta, mikä taas korosti lupaviranomaisen omaa harkintaa tekniikan määrittämisessä. Uusi laki nostaa unionin tasolla syntyneet tekniikkaa tarkasti määrittävät asiakirjat tietyin poikkeuksin sitoviksi oikeuslähteiksi ympäristölupaharkinnassa vähentäen samalla suomalaisen lupaviranomaisen harkinnanvaraa. Uudet säädökset koskevat pääasiassa pientä kokoluokkaa hieman suurempia toiminnanharjoittajia eli direktiivin mukaisia laitoksia. Vuosi uudistuksen jälkeen direktiivin mukaisten toiminnanharjoittajien ympäristölupien tarkistamistarve alkaa nyt kiihtymään uusien vaatimusten johdosta aiheuttaen monelle tarpeen asioida lupaviranomaisen luukulla.

Panu Vasama


Aiheeseen liittyvät julkaisut