Siirry sisältöön

Yrittäjä, olethan jo muistanut hakea LEI-tunnuksen?

20.10.2017

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 15.5.2014 asetuksen rahoitusvälineiden markkinoista muuttamisesta. Tämän asetuksen johdosta LEI-tunnus on oltava haettuna viimeistään tämän vuoden marraskuussa.

Mikä siis on LEI-tunnus ja kenen tarvitsee sellainen hankkia?

LEI = Legal Entity Identifier, on kansainvälinen yhteisötunnus, joka on tarkoitettu kaikkien rahoitusvälineitä käyttävien yhteisöjen tunnistamiseen. Rahoitusvälineiksi voidaan määritellä ainakin julkisesti kaupankäynnin kohteena olevat osakkeet, joukkovelkakirjat, sijoitusrahasto-osuudet ja erilaiset johdannaiset.

LEI-tunnusta voi hieman verrata kotimaiseen Y-tunnukseen. LEI on yksilöllinen tunnus, jonka perusteella tunnistetaan arvopaperitoimeksiannon osapuolet kaikilla Euroopan Unionissa sijaitsevilla markkinapaikoilla esimerkiksi Helsingin pörssissä. Tunnusta voitaisiin kritisoida ylimääräisen byrokratian lisäämisestä mutta sen tarkoituksena on kuitenkin ennen kaikkea parantaa rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyttä. Jotain lienee siis viimeisimmästä finanssikriisistä opittu. EU-sääntelyn johdosta käyttöönottovelvollisuus laajenee huomattavasti.

Tunnus on hankittava, kun yritys haluaa käydä kauppaa tai tehdä muita toimeksiantoja omistuksessaan olevilla erilaisilla arvopapereilla tai rahoitusvälineillä. Ilman tunnusta kaupankäynti ei jatkossa enää onnistu. Tavallisten sijoitusrahasto-osuuksien kaupankäyntiin ei tunnusta kuitenkaan tarvita. Myöskään pelkästään sijoitusinstrumenttien omistamiseen tunnusta ei tarvita.

Tiivistäen voi siis todeta: Tunnus tarvitaan aina, kun yritys haluaa käydä kauppaa julkisen kaupankäynnin kohteena olevilla rahoitusvälineillä.

LEI-tunnuksen myöntää Suomessa patentti- ja rekisterihallitus. Rekisteröinti on uusittava vuosittain. Hakemusmaksu on ensimmäisenä vuonna vajaat 150 euroa arvonlisäveroineen. Seuraavina vuosina maksut ovat vajaat 90 euroa/vuosi arvonlisäveroineen. Nämä maksut ovat oletettavasti kuitenkin vähennyskelpoisia yrityksen tuloverotuksessa.

Henri Kaasalainen


Aiheeseen liittyvät julkaisut