Yritysten yhteiskuntavastuu pähkinänkuoressa

Edelle

Blogit

07.11.2018

Yritysten yhteiskuntavastuu pähkinänkuoressa

Yritysten yhteiskuntavastuu tarkoittaa tiivistäen sitä, että yritys ottaa vastuuta toiminnastaan niin omassa yhteiskunnassaan kuin kansainvälisestikin. Yritysten yhteiskuntavastuusta puhuttaessa käytetään usein sen englanninkielistä lyhennettä CSR (Corporate Social Responsibility). CSR perustuu pitkälti vapaaehtoisuuteen ja itsesääntelyyn, vaikka osa CSR:n piiriin kuuluvista velvoitteista sisältyy länsimaisten oikeusvaltioiden lainsäädäntöön. Globaali poliittinen halu lisätä CSR:n kansainvälistä sääntelyä on jatkuvassa nousussa, eikä vähiten ilmastonmuutoksen hillitsemispyrkimysten vuoksi. Toisaalta myös yritykset ovat itse havahtuneet siihen, että ne haluavat kantaa oman kortensa kekoon ilmastotalkoissa. Käytännössä tämä näkyy yksittäisissä yrityksissä esimerkiksi paperittomina toimistoina tai sähkönkulutuksen vähentämisenä. Toimenpiteiden ei tarvitse olla kovinkaan suuria ja pienetkin teot ovat aina tyhjää parempia. CSR ei tarkoita pelkkää ympäristön suojelua ja hiilijalanjäljen pienentämistä, vaan se jaetaan usein kolmeen eri kategoriaan.

Ensimmäinen kategoria on taloudellinen yhteiskuntavastuu. Taloudellinen yhteiskuntavastuu toteutuu pitkälti jo sillä, että yritys karttaa harmaata taloutta ja maksaa verot asianmukaisesti. Käytännössä siis jokainen lakia noudattava ja veroparatiiseihin sotkeutumaton yritys kantaakin jo taloudellista yhteiskuntavastuuta. CSR:n näkökulmasta on tärkeää, että yritys maksaa verot juuri siihen maahan, jossa sen toiminta tapahtuu. Kuluttaahan esimerkiksi Suomessa sijaitseva yritys väistämättä suomalaisia luonnonvaroja. 

Toinen kategoria on sosiaalinen yhteiskuntavastuu, joka sisältää muun muassa ihmisoikeuksien toteutumisen. Sosiaalinen yhteiskuntavastuu edellyttää yritykseltä jo hieman enemmän nimenomaisia toimia verrattuna taloudelliseen yhteiskuntavastuuseen. Toisaalta jokaisen yrityksen huolehdittava vähintään siitä, että omien työntekijöiden ihmisoikeuksista pidetään kiinni. Suurilla yrityksillä on usein paremmat edellytyksen tehdä tekoja sosiaalisen yhteiskuntavastuun eteen, kuin pienillä toimijoilla. Esimerkiksi suuret monikansalliset lääkeyhtiöt saattavat pyrkiä parantamaan ihmisoikeuksien toteutumista tarjoamalla ilmaisia rokotuksia kehitysmaissa. Ihmisoikeuksien osalta on kuitenkin todettava, että vastuu niiden noudattamisesta on valtioilla eikä yksityisellä sektorilla.

Viimeiseksi päästään yritysten ekologisen yhteiskuntavastuuseen CSR:n kolmannessa kategoriassa. Luonnollisesti tämän kategorian merkittävin tavoite on vähentää yrityksen negatiivisia vaikutuksia ympäristöön. Yrityksen tulisi ottaa huomioon tuotteensa koko elinkaaren ympäristövaikutukset sen sijaan, että se huomioisi ainoastaan esimerkiksi tuotantoprosessin aikaiset toimet. Ekologiseen yhteiskuntavastuuseen liittyy olennaisesti yrityksen omien päästöjen mittaaminen, konkreettiset tavoitteet päästöjen vähentämiseksi sekä ympäristövaikutusten raportointi.

Yhteiskuntaa hyödyttävien toimien lisäksi yrityksellä on CSR:n avulla erinomaiset mahdollisuudet kohentaa omaa imagoaan ja erottautua positiivisesti kilpailijoistaan. Kuluttajat ovat hyvin valveutuneita ja valitsevat kahdesta vaihtoehdosta lähtökohtaisesti sen, jonka mielleyhtymä on positiivinen. On turhaa kritisoida sitä, jos markkinointitempaus on yritykselle ainoa motivaatio kantaa yhteiskuntavastuuta. Merkitystä tulisi antaa ainoastaan yhteiskunnan hyväksi tehdyille teoille eikä niiden taustalla oleville syille. Yrityksen ei siis missään nimessä kannata pitää omana tietonaan ottamaansa yhteiskuntavastuuta, vaan tiedottaa siitä kuluttajille.

CSR:stä puhuttaessa on tärkeää pyrkiä erottamaan näennäiset ja todelliset teot, vaikka se saattaakin olla erittäin haasteellista ilman laajaa perehtyneisyyttä. Koska yhteiskuntavastuuta ei ole säännelty eikä sen toteuttamista valvo mikään puolueeton taho, on yritysten helppo liioitella tekemisiään tai laatia juuri haluamansa näköiset CSR-raportit. Tätä sudenkuoppaa on yritetty täyttää useilla erilaisilla kansainvälisiä mekanismeilla, joihin sitoutumalla yritys voi kantaa yhteiskuntavastuunsa. Kuitenkin myös kansainväliset mekanismit perustuvat vapaaehtoisuuteen.

Lopuksi haluan rohkaista jokaista yritystä pohtimaan sitä, näkyykö yhteiskuntavastuu jollakin tavalla omassa toiminnassa ja voisiko sen merkitystä lisätä. On hyvin todennäköistä, että yhteiskuntavastuun ottamisesta koituu enemmän hyötyä kuin haittaa.